Ruth 2

Ruut poimii tähkiä Booaan pellolla

1Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, Elimelekin sukua, nimeltä Booas. 2Mooabilainen Ruut sanoi Noomille: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon." Noomi vastasi hänelle: "Mene, tyttäreni!"

3Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä. Niin hänelle kävi niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua.

4Silloin, katso, Booas tuli Beetlehemistä ja sanoi leikkuuväelle: "Herra olkoon kanssanne!" He vastasivat hänelle: "Herra siunatkoon sinua!"

5Sitten Booas sanoi palvelijalleen, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: "Kenen tuo nuori nainen on?"

6Palvelija, joka oli leikkaajien päämiehenä, vastasi ja sanoi: "Se on nuori mooabitar, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta. 7Ruut sanoi: 'Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkaajien jäljessä.' Niin hän tuli ja on ahertanut aamusta varhain tähän saakka. Vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa."

8Niin Booas sanoi Ruutille: "Kuule, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysy täällä palvelijattarieni mukana. 9Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän perässään. Olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat."

10Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?"

11Booas vastasi ja sanoi hänelle: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. 12Herra palkitkoon sinulle tekosi. Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa."

13Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään palvelijattaresi vertainen."

14Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: "Tule tänne syömään leipää ja kasta palasesi hapanviiniin." Ruut istui viljan leikkaajien viereen. Booas pani hänen eteensä paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeekseen ja jäi tähteeksikin. 15Kun hän sitten nousi poimimaan, Booas käski palvelijoitaan sanoen: "Hän saa poimia myös lyhteiden väliltä, ettekä te saa loukata häntä. 16Voittepa vetää lyhteistäkin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen, ettekä saa nuhdella häntä."

17Ruut poimi pellolla iltaan asti. Sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin eefa-mitan verran ohria. 18Hän otti ne, tuli kaupunkiin ja näytti anopilleen, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille tähteet ruuasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle.

19Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: "Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut." Sitten hän ilmoitti anopilleen, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: "Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas." 20Noomi sanoi miniälleen: "Siunatkoon häntä Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan." Noomi sanoi vielä: "Hän on sukulaisemme ja sukulunastajiamme."

21Silloin mooabilainen Ruut sanoi: "Vielä hän sanoi minulle: 'Pysyttele vain palvelijoitteni mukana siihen asti, että he saavat päätökseen kaiken leikkuuni.'"

22Niin Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu tönittäväksi muiden pelloilla." 23Hän pysytteli Booaan palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran- ja vehnänleikkuu oli lopussa. Sitten hän jäi asumaan anoppinsa luo.