1 Macc 4

1Juudaan voitosta Gorgiaa vastaan, niin myös pyhän ja jumalanpalveluksen uudistamisesta. Ja Gorgias otti viisituhatta jalkamiestä ja tuhannen parasta ratsasmiestä, ja meni yöllä salaisesti Juudalaisten leiriin, 2Että hän olis tietämättä karannut heidän päällensä ja muutamat niistä, jotka linnassa maanneet olivat, olivat heidän johdattajansa. 3Vaan kuin Juudas sai sen ymmärtää, niin hän nousi, ja vahvin väki hänen kanssansa, ennättämään ja pettämään vihollisia, 4Ja lyömään heitä, kuin he vielä siellä ja täällä hajalla olivat. 5Kuin Gorgias Juudaan leiriin tuli, ja ei sieltä ketään löytänyt, etsi hän heitä vuorten päällä; sillä hän luuli heidän paenneen hänen edestänsä. 6Mutta Juudas riensi, että hän varhain aamulla olis joutunut kedolle väljään, kolmellatuhannella miehellä, joilla ei kuitenkaan haarniskoita ollut, vaan ainoastaan heidän vaatteensa ja miekkansa. 7Kuin he näkivät, että viholliset hyvin hankitut ja raudoitetut olivat, ja että heillä olivat jalot sota-aseet ja harjoitettu sotaväki, 8Sanoi Juudas väellensä: älkäät peljätkö tätä suurta joukkoa, ja älkäät hämmästykö heidän voimaansa. 9Muistakaat, kuinka meidän isämme Punaisessa meressä tulivat pelastetuksi, kuin Pharao suurella sotajoukolla heitä ajoi takaa. 10Ja huutakaamme nyt taivaasen, niin Herra myös meitä armahtaa, ja muistaa liiton, jonka hän meidän isillemme tehnyt on, 11Ja lyö meidän vihollisemme maahan meidän silmäimme edessä tänäpänä. Ja kaikki pakanat pitää ymmärtämän, että se on Jumala, joka auttaa ja pelastaa Israelin. 12Kuin pakanat näkivät, että Juudas tuli heitä vastaan, 13Läksivät he myös leiristänsä sotimaan Juudaa vastaan. 14Mutta Juudas antoi puhaltaa vaskitorviin ja löi vihollisia; ja pakanat lyötiin pakoon, ja he pakenivat siltä väliltä ja ne jälkimäiset lankesivat miekan edessä. 15Sillä Juudas ajoi heitä takaa hamaan Assaremotin ja Edomin ketoon asti, Asdodiin ja Jamniaan asti, ja heistä laukesi siellä kolmetuhatta miestä. 16Mutta kuin Juudas ja hänen sotaväkensä palasi heitä takaa ajamasta, haastoi hän väkeänsä ja sanoi: ei teidän pidä mitään saalista ottaman; 17Sillä meidän pitää vielä kerran sotiman vihollisia vastaan. 18Gorgias on väkinensä meidän edessämme mäellä; sentähden seisokaat nyt niinkuin te asetetut olette vihollista vastaan, ja puolustakaat teitänne, ja kuin te olette viholliset lyöneet, niin te saatte pelkäämättä ja ilman vaaraa saaliin ottaa. 19Kuin Juudas näitä puhui, näkyi yksi joukko. 20Ja Gorgias näki, että hänen väkensä lyöty oli ja heidän leirinsä poltettu, sillä hän näki savun, josta hän ymmärsi, mitä tapahtunut oli. 21Näkivät he myös Juudaan ja hänen sotaväkensä väljällä olevan, hankitut sotaan; 22Sentähden hämmästyi Gorgias sangen kovin, ja pakeni pakanain maalle. 23Ja niin käänsi Juudas itsensä takaperin saaliin päälle, joka leirissä oli, ja sai suuren tavaran, paljon kultaa, hopiaa, silkkiä, purppuraa ja paljon muuta riistaa. 24Sitte menivät he kotiansa, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa veisuilla, ja sanoivat: kiittäkäät Herraa, sillä hän on laupias, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. 25Tänäpänä sai Israel kuuluisan voiton. 26Mutta ne pakanat, jotka päässeet olivat, tulivat Lysiaan tykö, ja sanoivat hänelle, kuinka heille tapahtunut oli. 27Kuin hän sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ettei se niin tapahtunut, kuin kuningas oli käskenyt. 28Sentähden kokosi Lysias taas toisena vuotena kohta sen perästä paljon sotaväkeä, kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä ja viisituhatta ratsasmiestä lyömään Juudalaisia. 29Tämä sotajoukko meni Idumeaan, ja sioitti itsensä Betsuran tykö; sinne tuli myös Juudas kymmenellätuhannella miehellä. 30Mutta kuin hän näki, että vihollisella niin paljo väkeä oli, rukoili hän ja sanoi: kiitos olkoon sinulle, sinä Israelin vapahtaja, sinä, joka sinun palveIias Davidin käden kautta löit suuren sankarin, ja koko pakanain sotajoukon annoit Jonatanin Saulin pojan ja hänen palveliansa käsiin. 31Minä rukoilen sinua, ettäs myös tahtoisit nämät meidän vihollisemme antaa .kansas Israelin käsiin, että he väkensä ja ratsasmiestensä kanssa häpiään tulisivat. 32Anna heille hämmästynyt ja vapiseva sydän, 33Ja lyö heitä niiden miekalla, jotka sinua rakastavat, että kaikki mahtaisivat sinua kiittää ja kunnioittaa, jotka sinun nimes tuntevat! 34Sitte löi hän heitä, ja Lysiaan väestä lankesi viisituhatta miestä. 35Mutta kuin Lysias näki, että hänen väkensä pakeni, ja Juudalaiset olivat rohkiat ja valmiit sekä kunniallisesti elämään että kunniallisesti kuolemaan, meni hän Antiokiaan ottamaan sotaväkeä jälleen, että hän vielä vahvempana olis tullut Juudalaisia vastaan. 36Mutta Juudas ja hänen veljensä sanoivat: että meidäu vihollisemme on karkotettu, niin käykäämme puhdistamaan ja uudistamaan pyhä sia. 37Sen tähden tuli sotaväki yhteen, ja menivät kaikki ylös Zionin vuorelle. 38Ja kuin he näkivät, että pyhä sia oli hävitetty, ja alttari saastutettu, portit poltetut, ja esikartanoissa vesat ja ruohot kasvoivat, niinkuin metsässä ja mäellä, ja pappein asumasiat maahan rauvenneeksi: 39Silloin he repäisivät vaatteensa, ja itkivät katkerasti ja panivat tuhkaa päänsä päälle, 40Lankesivat maahan kasvoillensa, ja antoivat soittaa vaskitorvella, ja huusivat taivaasen. 41Ja Juudas asetti yhden joukon estämään vihollisia, jotka linnassa olivat, kuin hän oli puhdistava pyhää siaa, 42Ja asetti siihen papit, jotka ei itsiänsä saastuttaneet, vaan olivat olleet pysyväiset laissa. 43Nämät puhdistivat pyhän sian, ja veivät pois kauhistuksen ja saastaiset kivet saastaiseen paikkaan. 44Ja että polttouhrln alttari myös saastutettu oli, pitivät he neuvoa, kuinka heidän sen kanssa piti tekemän. 45Ja löysivät hyvän neuvon: että se piti peräti maahan purettaman, ettei siitä pahennusta pitänyt tuleman, että pakanat olivat saastuttaneet sen; sen tähden lyötiin se kaikki maahan, 46Ja panivat tallelle kivet mäelle lähes huonetta, erinomaiseen paikkaan, siihenasti kuin joku propheta olis tullut ja sanonut, mitä niillä piti tehtämän. 47Mutta he ottivat toiset uudet vuolemattomat kivet lain jälkeen, ja tekivät uuden alttarin, senkaltaisen kuin se entinenkin oli ollut, 48Ja rakensivat pyhän huoneen jälleen, ja istuimet ja pappein olinsiat huoneissa. 49Ja antoivat uudet pyhät astiat tehdä, kultaisen kynttiläjalan, suitsutusalttarin ja pöydän. ja veivät ne jälleen templiin. 50Ja panivat savukaluin alttarille, ja sytyttivät lamput kynttiläjalassa valistamaan templissä; 51Panivat leivät pöydälle, ja ripustivat ylös esiripun, ja toimittivat templin kauniisti jälleen. 52Ja viidentenä päivänä kolmattakymmentä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kasleu, kahdeksantena vuotena viidettäkymmentä toista sataa. 53Nousivat he varhain ylös ja uhrasivat lain jälkeen polttouhrin alttarilla. 54Tämä oli ensimmäinen uhri, sittekuin pakanat pyhän saastuttaneet olivat, ja tämä uhri uudistettiiu veisuilla, huiluilla, kanteleilla ja symbaleilla. 55Ja kaikki kansa lankesi kasvoillensa, rukoilivat ja kiittivät Herraa taivaasta, joka heille onnen ja voiton antanut oli. 56Ja pitivät uuden alttarin juhlaa kahdeksan päivää, ja uhrasivat sen päällä polttouhria ja kiitosuhria ilolla. 57Ja kaunistivat templin kultaisilla seppeleillä ja kilvillä, ja tekivät uudet portit ja asuinhuoneet. 58Ja suuri ilo oli kansan seassa, että se häpiä heiltä otettiin pois, jonka pakanat olivat saattaneet heidän päällensä. 59Ja Juudas ja hänen veljensä, ja kaikki Israelin kansa asettivat joka vuosi pidettää viidennestä päivästä kolmattakymmentä Kasleyn kuulla, kahdeksan päivää, sen uuden alttarin juhlaa ilolla ja kiitoksella. 60Ja he rakensivat lujat muurit ja tornit templin ympäri Zionin vuorelle, ettei pakanat olisi taitaneet saada ja hävittää pyhää, niinkuin ennen. 61Ja Juudas pani sotaväkeä varjelemaan pyhää; hän vahvisti myös Betsuran, että kansalla olis linna Idumeaa vastaan, jossa he olisivat taitaneet varjella itsensä.