2 Macc 10

Monikahdoista Juudaan voitoista. 1Niin antoi Jumala Makkabealaiselle ja hänen joukollensa rohkeuden, että he templin ja kaupungin voittivat jälleen, 2Ja kukistivat ne muut alttarit ja kirkot, jotka pakanat sinne ja tänne kaduille rakentaneet olivat. 3Ja sittekuin he templin puhdistaneet olivat, tekivät he toisen alttarin, ja ottivat limpsiötä ja iskivät valkian, ja uhrasivat taas, joka ei kahdessa ajastajassa ja kuudessa kuukaudessa tapahtunut ollut, ja uhrasivat suitsutusta, ja sytyttivät lamput, ja panivat näkyleivät edes. 4Kuin nämät kaikki tapahtuneet olivat, lankesivat he kasvoillensa maahan Herran eteen, ja rukoilivat, ettei hän heitä enää senkaltaiseen tuskaan tulla antaisi; vaan jos he enempi olivat syntiä tekevät häntä vastaan, että hän itse heitä armollisesti rankaisis, eikä antais heitä Jumalan pilkkaajain ja julmain pakanain käsiin. 5Ja Jumala laitti sen niin, että sinä päivänä templi puhdistettiin, jona pakanat sen saastuttaneet olivat, viidentenä päivänä kolmattakymmentä Kasleun kuusta. 6Ja he pitivät ilolla kahdeksan päivää pyhää, niinkuin lehtimajan juhlaa, ja ajattelivat sitä, kuin he ennen vähää aikaa lehtimajan juhlansa korvessa ja luolissa, niinkuin metsän pedot, pitäneet olivat. 7Ja kantoivat kukkasia ja viheriäisiä oksia ja palmuja, ja kiittivät Jumalaa, joka heille voiton antanut oli hänen templiänsä puhdistaa. 8He antoivat myös käskyn kaikille Juudalaisille, että se päivä vuosi vuodelta pyhitettäisiin. 9Ja näin on Antiokus Epiphaneksesta loppu. 10Nyt seuraa Antiokus Eupatorista, jumalattoman Antiokuksen pojasta, mitä sotaa hänen ajallansa alati ollut on. 11Kuin Eupator kuninkaaksi tuli, pani hän Lysiaan, joka ennen päämies Phenikiassa ja Koilosyriassa oli, yllmmäiseksi ruhtinaaksi. 12Mutta Ptolomeus Makron, joka mielellänsä Juudalaiset olis oikeudella varjellut, että he siihen asti niin paljon väkivaltaa ja vääryyttä kärsineet olivat, ahkeroitsi siitä, että heidän piti saaman rauhassa olla. 13Sentähden kantoivat hänen ystävänsä hänen päällensä Eupatorin edessä, ja kutsuivat hänen julkisesti pettäjäksi, että hän Kyprin luodon, jonka Philometor hänen haltuunsa antoi, Antiokus Epiphanekselle antanut oli; ja niin täytyi hänen halvimmassa virassa olla. Ja hän murehti niin kovin, että hän itsensä myrkyllä surmasi. 14Kuin Gorgias näiden paikkain päämieheksi tuli, otti hän sotaväkeä, Ja asetti itsensä erinomaisesti Juudalaisia vastaan. 15Sitä myös rupesivat Edomealaiset tekemään, kussa he voivat, ajoivat Juudalaiset pois linnoista ja soveliaista kylistä, ja ottivat tykönsä luopuneet Juudalaiset, jotka olivat ajetut pois Jerusalemista. 16Silloin tuli kokoon Makkabealainen ja hänen joukkonsa ja rukoilivat, että Jumala heitä auttais, 17Ja karkasivat Edomealaisten päälle vahvoihin kaupunkeihin, ja ottivat heidät väkivallalla, surmasivat kaikki, mitä muurin päällä heitä vastassa oli, ja mitä he muutoin käsittivät, kahteenkymmeneen tuhanteen asti. 18Mutta heiltä pääsi kahteen vahvaan torniin yhdeksän tuhatta, jotka itsensä olivat varustaneet päällekarkausta vastaan. 19Silloin asetti Makkabealainen Simonin, Josephin ja Zakeuksen, ja antoi heille niin paljon väkeä, että he väkevät kyllä olivat karkaamaan päälle; mutta itse meni hän edemmä muiden kaupunkien eteen. 20Mutta Simonin joukko antoi itsensä vietellä rahalla niiltä, jotka tornissa olivat, ja ottivat viisineljättäkymmentä tuhatta kultapenninkiä niiltä, ja päästivät heidät sieltä. 21Kun Makkabealainen sen tietää sai, kutsui hän kokoon päämiehet, ja kantoi heidän päällensä, että he veljensä olivat rahaan myyneet, ja vihamiehet sieltä päästäneet pois, 22Ja antoi tappaa heidät niinkuin pettäjät, ja karkasi kohta niiden kahden toruin päälle. 23Ja hänelle menestyi, ja surmasi niissä kahdessa linnassa enempi kuin kaksikymmentä tuhatta miestä. 24Mutta Timoteus, jonka Juudalaiset ennen lyöneet olivat, valmisti itsensä paljolla muukalaisella väellä, ja kokosi suuren joukon hevosmiehiä Asiasta, ja tuli sillä ajatuksella, että hän Juudalaiset peräti hävittäis. 25Ja kuin hän maalle tuli, rukoili Makkabealainen ja hänen joukkonsa Herraa, ja panivat tuhkaa päittensä päälle, ja pukivat säkit yllensä, 26Ja lankesivat maahan alttarin eteen, ja rukoilivat, että Jumala heille armollinen ja heidän vihollisillensa armotoin olis, ja asettais itsensä niitä vastaan, jotka itsensä asettavat häntä vastaan, niinkuin laissa kirjoitettu on. 27Kuin he nyt näin rukoilleet olivat, ottivat he aseensa, ja menivät hyvän matkan ulos, kaupungin eteen, siihenasti että he vihollisten tykö tulivat. 28Ja niin pian kuin aurinko nousi, tappelivat he, vaikka ei se yhtäläinen joukko ollut; sillä Juudalaisilla oli hyvä turva Jumalan tykö, (joka vahva voiton merkki on), ne toiset olivat alkaneet sodan ainoastansa sulasta koiruudesta ja ylpeydestä. 29Kuin sota kovimmallansa oli, näkyi vihollisille taivaasta viisi jaloa miestä hevosten päällä kultaisilla suitsilla, jotka kävivät Juudalaisten edellä; 30Ja kaksi olivat Makkabealaisen tykönä ja varjelivat hänen aseillansa, ettei häntä kenkään haavoittaa taitanut, ja ampuivat nuolia ja pitkäisen leimauksia vihollisten päälle, että he sekautuivat ja pakenivat. 31Ja lyötiin kaksikymmentä tuhatta ja viisisataa jalkaväestä, ja kuusisataa hevosmiestä. 32Mutta Timoteus pakeni Gatsaraan päin vahvaan kaupunkiin, joka Kereaksella päämiehellä oli. 33Niin piiritti Makkabealainen ja hänen joukkonsa sen neljäksi päiväksi. 34Mutta jotka kaupungissa olivat, luottivat sen päälle, että se niin korkialla oli, ja pilkkasivat ja häpäisivät ylen muodottomasti. 35Mutta viidentenä päivänä vihastui kaksikymmentä nuorta miestä sen pilkan tähden, ja juoksivat miehuullisesti, karaten muurin tykö, ja tappoivat tuimuudessa kaikki, mitä heidän vastaansa tuli. 36Niitä seurasivat muut ja astuivat muurin päälle, ja sytyttivät tornin, ja polttivat ne Jumalan pilkkaajat. 37Monikahdat hakkasivat portteja, että koko joukko pääsi sisälle, ja voittivat niin kaupungin, ja tappoivat Timoteuksen, joka itsensä kuoppaan lymyttänyt oli, ja hänen veljensä Kerean ja Apollophaneksen kanssa. 38Kuin he nämät toimittaneet olivat, ylistivät he Herraa kiitosvirrellä, joka Israelille niin suuren hyvän työn näyttänyt ja heille voiton antanut oli.