Jdt 6

Akior viedään Juudalaisten käsiin. II. Otetaan Betuliaan ja juttelee käytöksensä. III. Betulialaiset rukoilevat Jumalaa, ja lohduttavat Akioria. 1Silloin julmistui Holofernes Akiorin päälle, ja sanoi: 2Kuinka sinä rohkeat ennustaa, että Israelin kansalla on varjelus Jumalaltansa? Kuin me nyt lyömme heidät, niinkuin yhden miehen, pitää sinun näkemän, ettei yhtään muuta Jumalaa ole paitsi Nebukadnetsaria. 3Ja päälliseksi pitää sinäkin Assyrian miekalla pistettämän lävitse; ja koko Israelin pitää sinun kanssas hukkuman 4Niin sinä saat ymmärtää, että Nebukadnetsar kaiken maailman herra on, kuin sinä minun sotaväkeni miekalla pistetään lävitse, ja makaat Israelin lyötyin kanssa kuolleena, ja sinun täytyy kuolla ja hukkua. 5Mutta jos sinä luulet, että sinun ennustukses on tosi, niin ei sinun tarvitse hämmästyä eli vaalistua. 6Niinkuin heille käy, niin pitää myös sinulle käymän; sillä minä lähetän nyt sinun heille, että minä rankaisisin sinua ynnä heidän kanssansa. 7Niin käski Holofernes palveliainsa ottaa Akiorin kiinni, ja viedä Betuliaan Israelin lasten käsiin. 8Ja Holoferneksen palveliat ottivat hänen kiinni. Ja kuin he tulivat kedon ylitse vuorten tykö, menivät ampuja heitä vastaan. 9Silloin poikkesivat he vuoren sivulle, ja sitoivat Akiorin käsistä ja jaloista puuhun, sysäsivät maahan, ja jättivät riippumaan, ja menivät herransa tykö jälleen. 10Mutta Israelin lapset tulivat alas Betuliasta hänen tykönsä ja, ja päästivät hänen vallallensa, ja veivät Betuliaan, ja asettivat hänen kansansa keskelle, ja kyselivät häneltä, kuinka hänen kanssansa menty oli, ja minkätähden Assyrialaiset olivat hänen hirttäneet? 11Silloin olivat siellä kaupungin päämiehet, Otsia Miikan poika, Simeonin suvusta, ja Karmi, joka myös Otonieliksi kutsuttiin. 12Akior sanoi vanhinten ja kaiken kansan edessä kaikki, mitä Holofernes häneltä kysynyt, ja hän hänelle vastannut oli, ja kuinka Holoferneksen väki siitä vastauksesta tahtoivat hänen tappaa; 13Ja kuinka Holofernes oli vihastunut ja käskenyt hänen antaa Israelin lasten käsiin, että kuin hän Israelin lapset sais lyödyksi, rankaisis ja surmais hän myös Akiorin, etä hän oli sanonut: taivaan Jumala on heidän varjeluksensa. 14Kuin Akior kaikkia näitä puhunut oli, lankesi kaikki kansa kasvoillensa, rukoilivat Herraa ja itkivät yhteen suuhun, ja rukoilivat yksimielisesti Herraa. 15ja sanoivat: Herra taivaan ja maan Jumala, katso heidän ylpeyttänsä ja meidän nöyryyttämme, ja katso armollisesti sinun pyhiäs, ja osoita, ettet niitä hylkää, jotka toivovat sinun päälles; ja ettäs kukistat ne maahan, jotka itseensä ja väkeensä luottavat. 16Ja niin he itkivät ja rukoilivat kaiken sen päivän, ja lohduttivat Akioria. 17Ja sanoivat: meidän isäimme Jumala, jonka voiman sinä ylistänyt olet, on sinulle niin kostava, ettei he saa iloita sinusta; mutta sinä saat nähdä, kuinka he lyödyksi ja maahan kaadetuksi tulevat. 18Ja kuin Herra meidän Jumalamme pelastaa meidät, niin olkoon Jumala sinun kanssasi meidän seassamme. Ja jos sinä tahdot, niin sinä saat kaikkein sinun omaistes kanssa asua meidän seassamme. 19Kuin nyt kansa toinen toisestansa erkanivat, otti Otsi hänen huoneeseensa kanssansa ja valmisti suuren ehtoollisen, 20Ja kutsui tykönsä kaikki vanhimmat, ja virvoitti itsiänsä, että he kauvan olivat ennen paastonneet. 21Niin kansa taas kutsuttiin kokoon; ja rukoilivat apua Israelin Jumalalta kokouksissansa kaiken yön.