Sir 10

Esivallan ja virkamiesten toimellisuudesta ja käytösten siveydestä.

1Viisas hallitsia hallitsee hyvin kansaansa, ja kussa toimellinen esivalta on, siellä kaikki soveliaasti toimitetaan. 2Niinkuin hallitsia on, niin ovat myös hänen käskyläisensä; niinkuin valtamiehet ovat, niin myös kaupungin asuvaiset. 3Taitamatoin kuningas turmelee maan ja kansan, mutta kuin päämiehet ovat toimelllset, silloin kaupunki on hyvin. 4Hallitusvirka maan päällä on Jumalan kädessä, joka hänelle toisinansa antaa kelvollisen hallitsian. 5Jos ihminen menestyy, se Jumalan kädestä; hän antaa myös hänelle jalon neuvonantajan. 6Älä lähimmäiselles kaikkea vääryyttä kosta, ja älä pyydä vihaas sammuttaa, kuin sinun pitää rankaiseman. 7Jumala ja ihmiset vihaavat ylpeitä, sillä he tekevät väärin molempia vastaan. 8Väkivallan, vääryyden ja ahneuden tähden siirretään valtakunnan hallitus kansasta kansaan 9Mitä koreilet, sinä vaivainen tuhka ja multa? 10Joka et kuitenkaan mitään muuta ole kuin likiä loka eläissäs. 11Ja vaikka parantajat kauvan itsensä siitä vaivaavat, 12Niin se kuitenkin siihen loppuu: tänäpänä kuningas, huomenna kuollut. 13Ja kuin ihminen on kuollut, niin madot ja toukat syövät sen. 14Siitä tulee kaikki ylpeys, kuin ihminen luopuu Jumalasta ja hänen sydämensä kääntyy Luojastansa. 15Ylpeys yllyttää kaikkein synteihin; jolla se on, se monta kauhistusta matkaan saattaa. 16Sentähden on Herra antanut aina ylpeyden tulla häpiään ja on sen viimeiseltä kukistanut. 17Jumala on ylpiät päämiehet istuimelta kukistanut, ja antanut nöyräin istua heidän siassansa. 18Jumala on hävittänyt ylpiän pakanain juuret, ja on siihen siaan istuttanut nöyrät. 19Jumala on pakanain maan ylösalaisin kääntänyt ja peräti hävittänyt. 20Hän on antanut heidän kuivettua ja hävitä, ja on pyyhkinyt pois heidän nimensä maan päältä. 21Ei ihmiset ole luodut ylpiäksi, eikä ne tuimaksi, jotka vaimosta syntyneet ovat. 22Mutta joka pelkää Jumalaa, se pysyy kunnialla vahvana; 23Vaan joka Jumalan käskyn rikkoo, se tulee häpiään. 24Jotka Jumalaa pelkäävät, ne pitävät päämiehensä kunniassa, sentähden varjelee hän heitä. 25Ei yksikään rikas eikä köyhä, ei suuri eikä pieni, pidä muusta kerskaaman, kuin siitä, että hän pelkää Jumalaa. 26Ei se kelpaa mitään, että ihminen toimellista köyhää ylenkatsoo, ja jumalatointa rikasta kunnioittaa. 27Päämiehet, herrat ja hallitsiat ovat suuressa kunniassa; mutta ei he ole niin suuret kuin se, joka Jumalaa pelkää. 28Viisasta palveliaa täytyy herran palvella, ja toimellinen herra ei nurise sitä. 29Älä tee virassa oman pääs perään, ja älä ylpeile kuin sinua tarvitaan. 30Se on parempi, että ihminen ottaa vaarin askareistansa, joilla hän itsensä auttaa, kuin se, että hän paljon aikoo, ja tulee sen kautta kerjääjäksi. 31Poikani, ole rohkia vastoinkäymisessä, ja luota virkaas. Sillä se, joka epäilee virastansa, kuka tahtoo häntä auttaa? ja kuka tahtoo häntä kunniassa pitää, joka oman virkansa häpäisee? Köyhä kunnioitetaan viisautensa tähden, ja rikas tavaransa tähden. Mutta jos viisaus on ylistettävä köyhässä, kuinka paljon ennemmin rikkaassa? Ja mitä rikkaalle pahoin sopii, se sopii köyhälle paljon pahemmin.
Copyright information for FinBiblia