Tob 4

Vanhan Tobian neuvo pojallensa. 1 Kuin Tobia luuli rukouksensa kuulluksi, että hänen kuoleman piti, kutsui hän poikansa tykönsä, ja sanoi hänelle: 2 Minun poikani, kuule minun sanani, ja pidä ne lujasti sinun sydämessäs! 3 Kuin Jumala minun sieluni korjaa, niin hautaa minun ruumiini, ja kunnioita sinun äitiäsi kaikkena elinaikanas. 4 Muista, mitä vaaraa hän kärsi, kuin hän sinun sydämensä alla kantoi. 5 Ja kuin hän kuolee niin hautaa häntä minun viereeni. 6 Ja kaikkena sinun elinaikanas pidä Jumala silmäis edessä ja sydämessäs, ja karta, ettet mihinkään syntiin mielisty ja Jumalan käskyä vastaan tee. 7 Sinun tavarastas auta köyhiä, ja älä käännä itsiäs pois köyhästä, niin Jumala taas armollisesti katsoo sinun päälles. 8 Kussas taidat, niin auta tarvitsevaa. 9 Jos sinulla paljo on, niin anna runsaasti: jos sinulla vähä, niin anna vähästä hyvällä mielellä. 10 Sillä sinä kokoot sinulles hyvän palkan tuskassa; 11 Sillä almu pelastaa kaikesta synnistä ja kuolemasta, ja ei hylkää hädässä. 12 Almu on hyvä lohdutus korkeimman Jumalan edessä. 13 Karta, poikani, kaikkinaista huoruutta, ja paitsi omaa vaimoas älä keneenkään muuhun suostut. 14 Älä anna ylpeyden hallita ei sydämessäs eli sanoissas; sillä se on kaiken kadotuksen alku. 15 Joka sinun työtäs tekee, anna hänelle kohta hänen palkkansa, ja älä pidä keltäkään ansaittua palkkaansa. 16 Jota et tahdo keneltäkään sinulles tehtää, katso, ettet sitä myös toiselle tee. 17 Jaa leipäs isoovaiselle, ja peitä alastomia vaatteillas. 18 Anna almua leivästäs ja viinastas jumalisten hautaamisissa, ja älä syö elikkä juo syntisten kanssa. 19 Kysy aina neuvoa viisailta. 20 Ja kiitä aina Jumalaa, ja rukoile, että hän sinun hallitsis, ja ettäs kaikissa töissäs seuraisit hänen sanaansa. 21 Sinun pitää myös tietämän, poikani, että minä kymmenen leiviskää hopiaa, läsnäollessas, lainasin Gabelille Rageksen kaupungissa Mediassa, ja hänen kirjoituksensa on minulla. Sen tähden ajattele, kuinka hänen tykönsä tulisit ja anoisit rahan, ja antaisit jälleen hänen kirjoituksensa. Älä murehdi, poikani! Me olemme tosin köyhät, mutta me saamme paljo hyvää, jos me Jumalaa pelkäämme, vältämme syntiä ja teemme hyvää. ^{▼▼Ps. 37: 5. Mitä v. 11, ja luv. 12: 9 anteliaisuuden hyödytyksestä puhutaan, ei ole niin ymmärrettävä, kuin se ansaitsis syntein anteeksi saamisen, Luuk. 17: 10, vaan että se osoittaa uskon läsnä olemisen, jolla syntein anteeksiantamus otetaan vastaan, Jak. 2: 18.}