1 Chronicles 21

Väestönlaskenta

1Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. 2Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: "Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä."

3Jooab vastasi: "Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?"

4Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin. 5Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli miljoona satatuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä. 6Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt katselmusta yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus.

7Mutta tämä asia oli Jumalan silmissä paha, ja hän löi Israelia. 8Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän. Mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi."

9Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle, näin: "Mene ja puhu Daavidille: 10Näin sanoo Herra: Kolme minä asetan eteesi: valitse itsellesi niistä yksi, teen sen sinulle."

11Niin Gaad meni Daavidin luo ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi 12joko kolme nälkävuotta tai kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tai kolmeksi päiväksi Herran miekka ja rutto maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti."

13Daavid vastasi Gaadille: "Olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri, – ihmisten käsiin en tahdo langeta."

14Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja Israelista kaatui seitsemänkymmentä tuhatta miestä. 15Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä. Kun se sitä tuhosi, Herra katsoi siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: "Jo riittää, laske kätesi alas." Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona. 16Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessään paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, Daavid ja vanhimmat lankesivat säkkeihin verhottuina kasvoilleen.

17Daavid sanoi Jumalalle: "Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, Jumalani, sattukoon kätesi minuun ja isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi."

18Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. 19Daavid meni sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimeen puhunut.

20Kun Ornan kääntyi, hän näki enkelin, ja hänen neljä poikaansa piiloutui, sillä Ornan oli puimassa vehnää. 21Mutta Daavid meni Ornanin luo, ja kun Ornan katsoi ylös ja näki Daavidin, hän lähti puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan.

22Daavid sanoi Ornanille: "Anna minulle puimatantereen paikka rakentaakseni siihen Herralle alttarin. Anna se minulle täydestä hinnasta, että vitsaus taukoaisi kansasta."

23Ornan vastasi Daavidille: "Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Katso, annan härät polttouhriksi ja puimaäkeet polttopuiksi sekä vehnänjyvät ruokauhriksi. Annan ne kaikki."

24Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: "Ei niin, vaan totisesti ostan ne sinulta täydestä hinnasta. Sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria."

25Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa. 26Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja rauhanuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille.

27Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen. 28Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, hän uhrasi siellä. 29Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla. 30Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli pelästynyt Herran enkelin miekkaa.