1 Kings 2

Daavidin viimeiset sanat Salomolle

1Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, hän käski poikaansa Salomoa sanoen: 2"Minä menen koko maailman tietä. Ole luja ja ole mies. 3Noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitään ja noudatat hänen säädöksiään, käskyjään, oikeuksiaan ja todistuksiaan, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt. 4[Noudata niitä,] että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän on puhunut minusta: 'Jos poikasi pitävät vaarin teistään, niin että vaeltavat edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, niin on mies suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella.'

5Sinä tiedät myös, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle – tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja sandaalinsa, jotka hänellä oli jalassaan. 6Tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas hautaan. 7Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät pöydästäsi, sillä hekin tulivat avukseni, kun pakenin veljeäsi Absalomia.

8Katso, vielä on luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla.' 9Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas hautaan."

Daavidin kuolema

10Sitten Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. 11Aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.

Adonian, Jooabin, Ebjatarin ja Siimein rangaistus

12Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.

13Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa."

14Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle." Batseba sanoi: "Puhu."

15Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli. 16Yhtä minä nyt sinulta pyydän. Älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu."

17Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle – sillä sinulta hän ei sitä kiellä – että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi."

18Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle puolestasi."

19Silloin Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan hänelle Adonian puolesta. Kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolelleen.

20Hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä."

21Hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."

22Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidilleen: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle – hänhän on vanhin veljeni – hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle." 23Kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin. 24Nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut sukuni: Adoniaa on tänä päivänä kuolemalla rangaistava."

25Kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. 26Mutta pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En surmaa sinua tänään, koska olet kantanut Herran Jumalan arkkia isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt." 27Salomo karkotti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

Salomo ja Jooab

28Kun sanoma tästä tuli Jooabille – sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin – pakeni Jooab Herran telttamajaan ja tarttui alttarin sarviin. 29Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran telttamajaan ja on alttarin luona", Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi."

30Benaja meni Herran telttamajaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos.'" Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen." Silloin Benaja palasi kertomaan sen kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle."

31Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niin kuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut. 32Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön. 33Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, ikuisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullaan ja hänen valtaistuimellaan olkoon rauha Herralta iankaikkisesti."

34Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan. 35Kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi, ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijaan. 36Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä menemättä sieltä sinne tai tänne. 37Sillä sinä päivänä, jona lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun – tiedä se – kuolemalla kuoltava. Sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle."

38Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on, niin kuin herrani kuningas on puhunut, niin on palvelijasi tekevä." Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.

39Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa."

40Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan, ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista. 41Kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,

42kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ollut vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Sinä päivänä, jona sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun – tiedä se – kuolemalla kuoltava'? Niin sinä sanoit minulle: 'Hyvä on, minä olen kuullut.' 43Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka sinulle annoin?" 44Sitten kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, sydämessäsi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille. Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi. 45Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä." 46Sitten kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa, ja tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.