1 Samuel 17

Daavid voittaa Goljatin

1Filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan ja kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. He leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin. 2Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon ja asettuivat rintamaan filistealaisia vastaan. 3Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välissään. 4Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. 5Hänellä oli vaskikypärä päässä ja suomuspanssari yllä. Rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea. 6Hänellä oli säärissään vaskisuojukset ja hartioillaan vaskikeihäs. 7Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Kilvenkantaja kulki hänen edellään. 8Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita. Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne alas luokseni. 9Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, olemme teidän palvelijanne. Mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, te olette meidän palvelijoitamme ja palvelette meitä." 10Vielä filistealainen sanoi: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin taistelemme keskenämme."

11Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, heidät valtasi kauhu, ja he pelkäsivät suuresti. 12Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa. Hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies. 13Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan. Näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma. 14Daavid oli nuorin. Nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia. 15Mutta Daavid kävi välillä Saulin luota Beetlehemissä kaitsemassa isänsä lampaita. 16Niin filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta neljänäkymmenenä päivänä. 17Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne nopeasti leiriin veljillesi. 18Vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäällikölle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut. 19Saul, he sekä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan." 20Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taistelurintamaan ja nosti sotahuudon. 21Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan. 22Niin Daavid heitti tavarat selästään kuormaston vartijalle ja riensi rintamaan. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään. 23Kun hän puhutteli heitä, niin, katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui kuten ennenkin, ja Daavid kuuli sen. 24Kun israelilaiset näkivät miehen, he pakenivat häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti. 25Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee Israelissa hänen isänsä perheen vapaaksi veroista."

26Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä se mies saa, joka surmaa filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"

27Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hänet surmaa.

28Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, Eliab vihastui Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen julkeutesi ja pahan sisusi. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."

29Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä." 30Hän kääntyi hänen luotaan toisen puoleen ja kysyi kuten ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken. 31Niin tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luokseen. 32Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan."

33Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestaan saakka."

34Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, 35minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se karkasi minua vastaan, tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. 36Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille, sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä." 37Sitten Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon kanssasi."

38Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen ylleen. 39Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia kokeillut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä kulkea, sillä en ole koskaan tällaisia kokeillut." Daavid riisui ne päältään.

40Sitten hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. 41Filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellään. 42Kun filistealainen katsoi ja näki Daavidin, hän halveksi häntä, sillä tämä oli vielä nuorukainen, verevä ja komea näöltään. 43Filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. 44Filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne luokseni, ja annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille."

45Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota olet häväissyt. 46Tänä päivänä Herra antaa sinut käsiini, ja surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille, ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. 47Koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla, sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät käsiimme."

48Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti rintamaan filistealaista vastaan. 49Daavid pisti kätensä reppuunsa, otti sieltä kiven, linkosi ja osui filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoilleen. 50Niin Daavid sai voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. 51Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen viereen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat. 52Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat huudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka. Filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä aina Gatiin ja Ekroniin saakka. 53Israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä. 54Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti telttaansa. 55Kun Saul oli nähnyt Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän oli kysynyt sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, en sitä tiedä."

56Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika nuori mies on."

57Kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää.

58Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika."