2Cor 12 | FinSTLK2017 | STEP | Minun täytyy kerskata. Se tosin ei ole hyödyllistä, mutta siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

2 Corinthians 12

Paavalin taivaallinen näky

1 Minun täytyy kerskata. Se tosin ei ole hyödyllistä, mutta siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. 2 Tunnen miehen Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissa, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää. 3 Tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissa vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää – 4 temmattiin paratiisiin ja kuuli lausumattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. 5 Tästä miehestä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. 6 Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi vailla mieltä, sillä puhuisin totta. Mutta pidätyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.

Pistin Paavalin lihassa

7 Etten ylenpalttisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu pistin lihaan, saatanan enkeli, lyömään minua, etten ylpeilisi. 8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se jättäisi minut. 9 Hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

Apostoli jatkaa puolustautumistaan

10 Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouksiin, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen vahva. 11 Olen kerskannut mieltä vailla. Te olette pakottaneet minut siihen. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole ollut missään noita hyvin korkeita apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään. 12 Onhan apostolin tunnusteot keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä, ihmeillä ja voimateoilla. 13 Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä itse rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.

14 Katso, kolmannen kerran olen valmis tulemaan luoksenne, enkä ole oleva teille rasitukseksi, sillä en etsi teidän omaanne, vaan teitä. Eiväthän lapset ole velvollisia kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. 15 Minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi, siitä huolimatta, että vaikka rakastan teitä ylenpalttisesti, saan teiltä vähemmän rakkautta. 16 Olkoon niin, etten minä ole rasittanut teitä, mutta entä jos olen ollut viekas ja olen kavaluudella saanut teidät omikseni! 17 Olenkohan kenenkään kautta, joita olen lähettänyt luoksenne, pyrkinyt hyötymään teistä? 18 Kehotin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan. Eihän Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?

19 Ajatteletteko taas, että teidän edessänne puolustaudumme? Jumalan edessä, Kristuksessa puhumme, mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani. 20 Sillä pelkään, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina, kuin tahdon, ja että tapaatte minut sellaisena, kuin ette tahdo. Keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä ja eriseuroja. 21 Pelkään, että kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua luonanne, ja että tulen suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole kääntyneet pois siitä saastaisuudesta, haureudesta ja irstaudesta, jota ovat harjoittaneet.