2 Kings 3

Jooram Israelin kuninkaana

1Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. 2Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin hänen isänsä ja äitinsä, sillä hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt. 3Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Siitä hän ei luopunut. 4Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen pässin villat. 5Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaasta. 6Siihen aikaan kuningas Jooram lähti Samariasta ja katsasti koko Israelin. 7Hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: "Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö kanssani sotaan Mooabia vastaan?" Hän vastasi: "Lähden, minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!"

8Joosafat kysyi: "Mitä tietä meidän on sinne mentävä?" Hän vastasi: "Edomin erämaan tietä." 9Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Mutta kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan eikä ollut vettä sotajoukolle eikä juhdille, jotka seurasivat heitä, 10Israelin kuningas sanoi: "Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!"

11Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, kysyäksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta?" Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: "Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille."

12Joosafat sanoi: "Hänellä on Herran sana." Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen luokseen.

13Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Ei niin! Sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin." 14Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua. 15Mutta tuokaa minulle nyt harpunsoittaja." Kun harpunsoittaja soitti, Herran käsi laskeutui hänen päälleen, 16ja hän sanoi: "Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen. 17Sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä laakso tulee vettä täyteen. Niin te saatte juoda, sekä te että karjanne ja juhtanne. 18Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia: hän antaa Mooabin teidän käsiinne, 19ja te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat."

20Katso, seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, vettä tuli Edomista päin, niin että maa tuli vettä täyteen.

21Kun kaikki mooabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle. 22Varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, näkivät mooabilaiset, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri. 23He sanoivat: "Se on verta. Varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Nyt saaliin ryöstöön, Mooab!"

24Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, nousivat israelilaiset ja voittivat mooabilaiset, niin että nämä pakenivat heitä. He hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset. 25He hävittivät kaupungit, kaikille hyville peltopalstoille heitti kukin heistä kiven, täyttäen ne. He tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa jäivät kivet paikoilleen. Linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä. 26Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa tappiolle taistelussa, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan luo. Mutta he eivät voineet. 27Hän otti poikansa, esikoisensa, jonka oli määrä tulla kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.