2 Samuel 13

Amnon tekee väkivaltaa Taamarille

1Sen jälkeen tapahtui tämä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden. Sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään. 3Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, ja Joonadab oli hyvin ovela mies.

4Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin joka aamu, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin."

5Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotain syötävää. Jos hän valmistaisi ruuan silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin söisin hänen kädestään.'"

6Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, Amnon sanoi kuninkaalle: "Salli sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään."

7Silloin Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoa hänelle: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa." 8Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän otti taikinaa, sotki ja teki leipäkakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut, 9otti pannun ja kaatoi hänen eteensä, mutta tämä ei tahtonut syödä. Amnon sanoi: "Toimittakaa kaikki luotani ulos." Niin kaikki lähtivät hänen luotaan ulos. 10Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen syödäkseni kädestäsi." Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljelleen Amnonille. 11Mutta kun hän tarjosi niitä tälle syödä, tämä tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Tule, makaa kanssani, sisareni!"

12Hän sanoi: "Pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa, sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa. 13Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa, hän ei minua sinulta kiellä."

14Mutta tämä ei tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet. 15Mutta sitten valtasi Amnonin hyvin suuri vastenmielisyys häntä kohtaan. Vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi."

16Hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä, 17vaan kutsui nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulos luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä."

18Tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas. Sillä sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenä ollessaan. Kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä, 19Taamar otti tuhkaa päänsä päälle ja repäisi rikki pitkäliepeisen, hihallisen paidan, joka hänellä oli yllään, pani kätensä päänsä päälle ja käveli huutaen lakkaamatta. 20Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollut kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi." Taamar jäi hylättynä veljensä Absalomin taloon.

21Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, hän vihastui kovin. 22Mutta Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia sen tähden, että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille. 23Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli lammasten keritsiäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. 24Absalom tuli kuninkaan luo ja sanoi: "Katso, palvelijallasi on lammasten keritsiäiset. Jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo."

25Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi." Vaikka hän pyytämällä pyysi häntä, hän ei kuitenkaan tahtonut mennä, vaan siunasi hänet.

26Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, lähteköön kuitenkin veljeni Amnon kanssamme." Kuningas sanoi hänelle: "Miksi juuri hänen olisi mentävä kanssasi?"

27Mutta kun Absalom vaati häntä, hän päästi Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssaan. 28Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä pelätkö, sillä minä olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset."

29Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, kuten Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat. 30Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidille sanoma: "Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei ainoatakaan ole jäänyt heistä jäljelle."

31Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan maata, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein. 32Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, vastasi ja sanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, ovat tapetut, ainoastaan Amnon on kuollut. Sillä ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille. 33Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet, sillä ainoastaan Amnon on kuollut." 34Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, katso, paljon väkeä tuli tietä pitkin vuoren rinnettä, joka oli hänen takanaan. 35Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niin kuin palvelijasi sanoi." 36Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, katso, kuninkaan pojat tulivat ja korottivat äänensä ja itkivät. Myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti. 37Mutta Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan, luo. Daavid suri poikaansa kaiken aikaa. 38Kun Absalom oli paennut ja tullut Gesuriin, hän jäi sinne kolmeksi vuodeksi. 39Mutta kuningas Daavid ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.