2 Samuel 16

Siiba ja Mefiboset

1Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, tuli häntä vastaan Siiba, Mefibosetin palvelija, mukanaan satuloitu aasipari, jonka selässä oli kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leili viiniä.

2Kuningas sanoi Siiballe: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi: "Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa."

3Kuningas sanoi: "Mutta missä herrasi poika on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin, sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelin heimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden.'"

4Kuningas sanoi Siiballe: "Katso, kaikki, mitä Mefibosetilla on, tulee omaksesi." Siiba vastasi: "Minä kumarran, suo minun löytää armo silmiesi edessä, herrani, kuningas."

Siimei kiroilee Daavidia

5Kun kuningas Daavid tuli Bahurimiin, katso, sieltä tuli mies, joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika. Hän tuli ja kiroili tullessaan. 6Hän viskeli kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, vaikka kaikki väki ja kaikki sankarit olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 7Kiroillessaan häntä Siimei sanoi näin: "Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! 8Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan olet tullut kuninkaaksi. Herra antaa nyt kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Katso, sinä olet itse joutunut onnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet."

9Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraato saa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki." 10Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi niin teet?'"

11Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: "Katso, oma poikani, joka on lähtenyt minun ruumiistani, väijyy henkeäni, miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain, sillä Herra on häntä käskenyt. 12Ehkä Herra vielä näkee kurjuuteni, ja ehkä Herra maksaa minulle hyvällä hänen tämänpäiväisen kiroilunsa." 13Daavid kulki miehineen tietä myöten, ja Siimei kulki pitkin vuoren rinnettä rinnan hänen kanssaan, kiroili kulkiessaan ja viskeli kiviä ja heitteli soraa. 14Kun kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, olivat tulleet sinne uupuneina, hän hengähti siellä.

Absalom ja Ahitofel

15Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, olivat tulleet Jerusalemiin, ja Ahitofel oli hänen kanssaan. 16Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, Huusai sanoi Absalomille: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!"

17Absalom sanoi Huusaille: "Tällainenko on rakkautesi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?"

18Huusai vastasi Absalomille: "Ei, vaan kenet Herra ja tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella olen, ja sen luokse jään. 19Myös toiseksi: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa? Niin kuin olen palvellut isääsi, tahdon palvella sinuakin."

20Absalom sanoi Ahitofelille: "Antakaa nyt neuvo, mitä meidän on tehtävä."

21Ahitofel vastasi Absalomille: "Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän on jättänyt linnaa vartioimaan. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet saattanut itsesi isäsi vihoihin, ja kaikki, jotka ovat kanssasi, saavat rohkeutta."

22Absalomille pystytettiin teltta katolle, ja Absalom meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden. 23Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan kuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille.