2 Samuel 17

Ahitofelin ja Huusain neuvot Absalomille

1Ahitofel sanoi Absalomille: "Salli minun valita kaksitoista tuhatta miestä ja nousta tänä yönä ajamaan takaa Daavidia, 2niin karkaan hänen kimppuunsa, kun hän on väsynyt ja hänen kätensä ovat herpautuneet, ja saatan hänet kauhun valtaan, niin että kaikki väki, mitä hänen kanssaan on, pakenee, ja surmaan kuninkaan yksinään. 3Sitten palautan kaiken kansan luoksesi. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, jota sinä etsit. Kaikki kansa saa rauhan."

4Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia Israelin vanhimpia. 5Kuitenkin Absalom sanoi: "Kutsukaa myös arkilainen Huusai kuullaksemme, mitä hänellä on sanottavana."

6Kun Huusai tuli Absalomin luo, Absalom sanoi hänelle: "Niin ja niin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, puhu sinä."

7Huusai vastasi Absalomille: "Ei ole hyvä se neuvo, jonka Ahitofel tällä kertaa on antanut." 8Huusai sanoi vielä: "Sinä tiedät, että isäsi ja hänen miehensä ovat sankareita ja julmistuneita kuin karhu kedolla, jolta on poikaset riistetty. Myös isäsi on sotilas, joka ei lepää yöllä väen kanssa. 9Katso, hän on nyt piiloutunut johonkin onkaloon tai muuhun paikkaan. Jos jo alussa meikäläisiä kaatuisi ja se saataisiin kuulla, niin sanottaisiin: 'Väelle, joka seurasi Absalomia, on tullut tappio.' 10Silloin urhoollisinkin, jolla on sydän kuin leijonalla, menettäisi rohkeutensa, sillä koko Israel tietää, että isäsi on sankari ja että ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat urhoollisia miehiä. 11Sen tähden neuvoni on tämä: Koottakoon sinun luoksesi koko Israel Daanista aina Beersebaan asti, että niitä tulee niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. Lähde sinä itsekin taisteluun. 12Kun karkaamme hänen kimppuunsa, missä ikinä hänet tavataan, painumme hänen päälleen, niin kuin kaste laskeutuu maahan. Eikä hänestä ja kaikista niistä miehistä, jotka ovat hänen kanssaan, jää jäljelle ainoatakaan. 13Jos hän vetäytyisi johonkin kaupunkiin, niin koko Israel asettaisi köydet sen kaupungin ympärille, ja kiskoisimme sen alas laaksoon, kunnes siitä ei löytyisi kiveäkään."

14Silloin Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: "Arkilaisen Huusain neuvo on parempi kuin Ahitofelin neuvo." Sillä Herra oli säätänyt sen näin tehdäkseen tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon, että Herra saattaisi Absalomin onnettomuuteen. 15Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: "Sen ja sen neuvon Ahitofel on antanut Absalomille ja Israelin vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut. 16Lähettäkää nyt pian ja ilmoittakaa Daavidille tämä sana: 'Älä jää yöksi kahluupaikkoihin erämaahan, vaan mene joen yli, ettei kuningas ja kaikki väki, joka on hänen kanssaan, joutuisi perikatoon.'"

17Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti heille sinne sanaa. Sitten he menivät aina ja veivät sanan kuningas Daavidille. Sillä he eivät uskaltaneet näyttäytyä menemällä kaupunkiin.

Daavid pakenee

18Mutta eräs poikanen näki heidät ja ilmoitti Absalomille. Silloin he molemmat menivät kiireesti pois ja tulivat erään miehen taloon Bahurimiin. Hänellä oli kaivo pihallaan, ja he laskeutuivat siihen. 19Hänen vaimonsa otti peitteen ja levitti sen kaivon suulle ja sirotti jyviä sen päälle, niin ettei voitu huomata mitään.

20Kun Absalomin palvelijat tulivat vaimon luo taloon, he kysyivät: "Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?" Vaimo vastasi heille: "Tuosta he menivät vesilätäkön yli." He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, he palasivat takaisin Jerusalemiin. 21Mutta heti kun he olivat menneet, nousivat toiset kaivosta, menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille. He sanoivat Daavidille: "Nouskaa ja menkää joutuin veden yli, sillä sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut teitä vastaan."

22Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät Jordanin yli. Kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi tullut Jordanin yli. 23Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa. Kun hän oli toimittanut talonsa, hän hirttäytyi. Hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan. 24Daavid oli tullut Mahanaimiin, kun Absalom ja kaikki Israelin miehet hänen kanssaan menivät Jordanin yli. 25Mutta Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan sotajoukon ylipäälliköksi. Amasa oli Jitra-nimisen israelilaisen miehen poika. Tämä mies oli yhtynyt Abigailiin, Naahaan tyttäreen, Jooabin äidin Serujan sisareen. 26Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan. 27Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista, 28toivat sinne vuoteita, vateja ja saviastioita, vehnänjyviä, ohria, jauhoja ja paahdettuja jyviä, papuja, herneitä 29sekä hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, mikä oli hänen kanssaan, sillä he ajattelivat: "Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan erämaassa."