2 Samuel 19

1Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaan yläsaliin ja itki. Mennessään hän huusi näin: "Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"

Jooab nuhtelee Daavidia

2 Jooabille ilmoitettiin: "Katso, kuningas itkee ja suree Absalomia." 3Voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden.

4 Kansa tuli kaupunkiin kuin varkain sinä päivänä, niin kuin tulee varkain väki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta. 5Kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: "Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!"

6 Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänä päivänä nostanut häpeän kaikkien palvelijoittesi kasvoille, vaikka he tänä päivänä ovat pelastaneet sekä oman henkesi että poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen. 7Rakastathan niitä, jotka vihaavat sinua, ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua. Sillä olet tänään antanut tietää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita, – niin, nyt tiedän, että jos Absalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisi sinulle mieleen. 8Mutta nouse nyt ylös ja mene ulos ja puhuttele ystävällisesti palvelijoitasi. Sillä vannon Herran kautta: jollet mene ulos, niin totisesti yhtään ainoatakaan miestä ei jää luoksesi tänä yönä. Niin tämä on oleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, joka on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka."

Daavidin paluu Jerusalemiin

9 Kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin, ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa." Kaikki kansa tuli kuninkaan eteen. Mutta kun Israel oli paennut, kukin telttamajalleen, 10alkoi kaikki kansa kaikkien Israelin heimojen keskuudessa riidellä ja sanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme kourista, hän on vapauttanut meidät filistealaisten kourista, ja nyt hän on Absalomia paossa, maasta poissa. 11Mutta Absalom, jonka me olemme voidelleet kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?"

12 Kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa: 'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa? Sillä se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa. 13Te olette veljiäni, luutani ja lihaani. Miksi te olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?' 14Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä luutani ja lihaani. Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä koko elinaikaasi ole sotapäällikköni Jooabin sijassa.'" 15Hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Palaa takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi."

16 Kuningas palasi takaisin ja tuli Jordanille. Juuda oli tullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen kuninkaan Jordanin yli.

Daavid armahtaa Siimein ja Mefibosetin

17 Myös Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähti kiireellä Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan. 18Hänen kanssaan oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta 19ja menneet kahluupaikasta yli noutamaan kuninkaan perheen ja toimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Mutta Siimei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun hän oli lähtemässä Jordanin yli, 20ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Älköön kuningas panko sitä sydämelleen. 21Sillä palvelijasi tuntee, että minä olen tehnyt synnin. Sen tähden olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan."

22 Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimeitä ole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herran voideltua?"

23 Daavid vastasi: "Mitä teillä on tekemistä kanssani, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Olisiko ketään Israelissa tänä päivänä kuolemalla rangaistava? Minä tiedän tulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi." 24Kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole", ja kuningas vannoi sen hänelle.

25 Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut pessyt jalkojaan, ei siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitaan siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin. 26Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas sanoi hänelle: "Miksi sinä et tullut kanssani, Mefiboset?"

27 Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Sillä palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi aasini ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' – sillä palvelijasihan on ontuva – 28mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin kuin Jumalan enkeli. Tee siis, mitä hyväksi näet. 29Sillä koko isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitä valittamista kuninkaalle?"

30 Kuningas sanoi hänelle: "Mitäpä tuosta enää puhut? Minä olen sanonut, että sinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden."

31 Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa."

Daavid ja Barsillai

32 Gileadilainen Barsillai oli myös tullut Roogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä Jordanin yli. 33Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden vanha. Hän oli elättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin rikas mies. 34Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule sinä mukaani, niin elätän sinut luonani Jerusalemissa." 35Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montako ikävuotta minulla enää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin: 36Minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha. Osaisinko minä enää erottaa hyvää pahasta, tai maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tai kuulostaisiko minusta enää miltään laulajien ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi kuormaksi herralleni, kuninkaalle? 37Ainoastaan vähän matkaa seuraa palvelijasi kuningasta tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen? 38Salli palvelijasi palata takaisin saadakseni kuolla omassa kaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta katso, tässä on palvelijasi Kimham, menköön hän Herrani, kuninkaan, kanssa. Tee hänelle, mitä hyväksi näet."

39 Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon kanssani, ja minä teen hänelle, mitä hyväksi näet, ja kaiken, mitä sinä minulta toivot, teen sinulle."

40 Kaikki kansa meni Jordanin yli, ja kuningas itsekin meni. Kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet. Tämä palasi takaisin kotiinsa. 41Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanaan, samoin myös kaikki Juudan kansa. He ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaan sinne yli.

Juudan ja Israelin välinen kiista

42 Katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan luo ja sanoivat kuninkaalle: "Miksi meidän veljemme, Juudan miehet, ovat varkain tuoneet kuninkaan ja hänen perheensä sekä kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan Jordanin yli?"

43 Mutta kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhan kuningas meille läheisempi. Miksi vihastut siitä? Olemmeko me syöneet kuningasta, tai olemmeko vieneet hänet itsellemme?"

44 Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minulla on kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla. Miksi siis olet katsonut minut ylen? Enkö minä ensin puhunut kuninkaani takaisin tuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat vielä ankarammat kuin Israelin miesten sanat.