Acts 5

Ananias ja Safira

1Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, myi maatilan yhdessä vaimonsa Safiran kanssa, 2ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja toi siitä osan ja pani apostolien jalkojen juureen. 3Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi saatana on täyttänyt sydämesi, niin että valehtelit Pyhälle Hengelle ja kätkit osan tilan hinnasta? 4Eikö se ollut omasi, ja eikö sen myynnistä saatu hintakin ollut vallassasi? Miksi päätit sydämessäsi tehdä tämän? Et ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle."

5Kun Ananias kuuli nämä sanat, hän kaatui maahan ja heitti henkensä. Suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. 6Nuoret miehet nousivat, peittivät hänet, kantoivat pois ja hautasivat. 7Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut.

8Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, siihen hintaan."

9Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yhdessä päättäneet kiusata Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat pois sinutkin."

10Hän kaatui heti hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä. Kun nuorukaiset tulivat sisään, he löysivät hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.

Seurakunnan siunattu tila

11Suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. 12Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monta tunnustekoa ja ihmettä, ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. 13Muista kukaan ei uskaltanut liittyä heihin, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. 14Yhä enemmän tuli lisää Herraan uskovia, suuret joukot sekä miehiä että naisia. 15Sen tähden kannettiin sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa edes hänen varjonsa osuisi johonkuhun heistä. 16Ympärillä olevista kaupungeista tuli Jerusalemiin paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.

Neuvoston vastustusta

17Ylipappi nousi ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen 18ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan. 19Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi: 20"Menkää, astukaa esiin ja puhukaa temppelissä kansalle kaikki tämän elämän sanat."

21Sen kuultuaan he menivät päivän koittaessa temppeliin ja opettivat. Ylipappi saapui ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja he kutsuivat koolle Neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen, ja lähettivät hakemaan heitä vankilasta. 22Mutta kun palvelijat tulivat vankilaan, he eivät löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat 23sanoen: "Havaitsimme tosin, että vankila oli hyvin tarkasti suljettu ja että vartijat seisoivat ovien edessä, mutta kun avasimme, emme löytäneet sisältä ketään."

24Kun ylipappi, temppelivartioston päällikkö ja muut korkeat papit kuulivat nämä sanat, he ihmettelivät, mitä tämä merkitsi. 25Joku tuli ja kertoi heille sanoen: "Katso, miehet, jotka panitte vankilaan, seisovat temppelissä ja opettavat kansaa." 26Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijoiden kanssa ja nouti heidät, ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa kivittäisi heidät.

27He toivat heidät ja asettivat Neuvoston eteen, ja ylipappi kuulusteli heitä 28ja sanoi: "Olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen. Mutta katso, olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa päällemme tämän miehen veren."

29Mutta Pietari ja apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. 30Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. 31Hänet Jumala on oikealla kädellään korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi antamaan Israelille mielenmuutosta ja syntien anteeksiantamusta. 32Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

33Kun he sen kuulivat, se viilsi heidän sydäntään, ja he tahtoivat tappaa heidät. 34Mutta Neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä apostolit vähäksi aikaa ulos. 35Hän sanoi Neuvostolle: "Israelin miehet, varokaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. 36Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä. Hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen liittyneet, hajotettiin, ja asia raukesi. 37Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolelleen. Hänetkin hävitettiin, ja kaikki, jotka olivat liittyneet häneen, hajotettiin. 38Nyt sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos näet tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, se raukeaa, 39mutta jos se on Jumalasta, ette voi kukistaa heitä, ettei teitä havaittaisi sotiviksi Jumalaa vastaan."

40He noudattivat hänen neuvoaan. He kutsuivat apostolit sisään, ruoskivat heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. 41He lähtivät pois Neuvostosta iloissaan siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä hänen nimensä tähden.

42Eivätkä he lakanneet opettamasta joka päivä temppelissä ja kodeissa ja julistamasta evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.