Act 7 | FinSTLK2017 | STEP | Ylipappi sanoi: "Onko asia niin?"

Acts 7

Stefanoksen puolustuspuhe

1 Ylipappi sanoi: "Onko asia niin?"

2 Stefanos sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, 3 ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka sinulle osoitan.' 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Kun hänen isänsä oli kuollut, Jumala siirsi hänet asumaan tähän maahan, jossa te nyt asutte. 5 Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi Aabrahamin vielä ollessa lapseton antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä, kun hänellä ei ollut vielä lasta. 6 Jumala puhui näin: 'Hänen siemenensä tulee olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä heidät tehdään orjiksi ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta, 7 mutta sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä tuomitsen', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.' 8 Hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton. Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille kaksitoista kantaisää.

9 Kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan 10 ja päästi hänet kaikista hänen ahdingoistaan. Hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä. Tämä asetti hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi. 11 Mutta koko Egyptiin ja Kanaaniin tuli nälänhätä ja suuri ahdinko, eivätkä isämme saaneet mistään ruokaa. 12 Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan vehnää, hän lähetti isämme sinne ensimmäisen kerran. 13 Toisella kerralla Joosef teki itsensä tunnetuksi veljilleen, ja farao sai tietää Joosefin syntyperän. 14 Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä. ^{▼▼ Tähän lukuun ei sisälly Egyptissä ollut Joosef poikineen, mutta kylläkin Kanaanista tulleet Jaakobin miniät.} 15 Jaakob meni Egyptiin. Sitten hän kuoli, ja myös isämme kuolivat, 16 ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli ostanut hopealla Hamorin pojilta Sikemissä.

17 Mutta sitä mukaa kun lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli luvannut valalla Aabrahamille, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä, 18 kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista. 19 Tämä kohteli kavalasti sukuamme ja sorti isiämme ja pani heidät jättämään heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon. 20 Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa. 21 Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojakseen. 22 Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa. 23 Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, nousi hänen sydämeensä ajatus mennä katsomaan veljiään israelilaisia. 24 Nähdessään eräälle heistä tehtävän vääryyttä hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen hengiltä. 25 Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen, mutta he eivät sitä ymmärtäneet.

26 Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luokseen heidän riidellessään ja yritti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet, miksi teette vääryyttä toisillenne?' 27 Mutta se, joka teki vääryyttä lähimmäiselleen, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksemme ja tuomariksemme? 28 Aiotko tappaa minutkin, kuten tapoit eilen egyptiläisen?' 29 Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.

30 Kun neljäkymmentä vuotta oli täynnä, hänelle ilmestyi Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä. 31 Kun Mooses näki sen, hän ihmetteli tätä näkyä. Kun hän meni katsomaan tarkemmin, kuului Herran ääni, joka sanoi: 32 'Minä olen isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.' Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa sinne. 33 Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jaloistasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata. 34 Olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja olen astunut alas vapauttamaan heidät. Nyt, tule tänne, lähetän sinut Egyptiin.'

35 Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kädellä, joka oli ilmestynyt hänelle orjantappurapensaassa. 36 Hän johdatti heidät sieltä pois tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa, Punaisella merellä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena. 37 Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan Jumala on herättävä teille veljienne joukosta, minun kaltaiseni. Häntä kuulkaa!' 38 Hän oli erämaassa seurakunnassa enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja isiemme kanssa. Hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. 39 Mutta häntä isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessään jälleen Egyptiin, 40 sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.' 41 He tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä. 42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niin kuin on kirjoitettu Profeettojen kirjassa: 'Toitteko te minulle teurasuhreja ja muita uhreja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?

43 Te kannoitte Molokin majaa ja Romfa-jumalan tähteä ^{▼▼ Saturnus.}, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne? [Minä] siirrän teidät pois Babylonin toiselle puolelle.'

44 Todistuksen maja oli isillämme erämaassa, niin kuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen mallin mukaan, minkä Mooses oli nähnyt. 45 Isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, jonka he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkotti isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin asti. 46 Hän löysi armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. 47 Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen. 48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä temppeleissä, sillä näin sanoo profeetta:

49 'Taivas on valtaistuimeni ja maa jalkojeni astinlauta. Millaisen huoneen minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? 50 Eikö minun käteni ole tehnyt tätä kaikkea?'

51 Te niskurit ja sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – kuten teidän isänne, niin tekin. 52 Ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te olette nyt tulleet, 53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."

54 Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntään, ja he kiristelivät hampaitaan hänelle. 55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella 56 ja sanoi: "Katso, näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella."

Stefanoksen marttyyrikuolema

57 He huusivat suurella äänellä, tukkivat korvansa, ryntäsivät kaikki yhdessä hänen kimppuunsa, 58 ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Todistajat riisuivat viittansa Saul-nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. 59 He kivittivät Stefanoksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" 60 Hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä pidätä heille tätä syntiä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois.