Deuteronomy 9

Mooseksen puhe jatkuu: Israel on niskurikansa

1"Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja, 2anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: 'Kuka kestää anakilaisten edessä?' 3Niin tiedä nyt, että Herra, Jumalasi, käy edelläsi kuin kuluttava tuli. Hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät edessäsi, ja sinä karkotat heidät ja hukutat heidät nopeasti, kuten Herra on sinulle puhunut.

4Kun Herra, Jumalasi, työntää heidät tieltäsi, älä ajattele sydämessäsi näin: 'Vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni.' Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkottaa heidät tieltäsi. 5Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maataan omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, Jumalasi, karkottaa heidät edestäsi ja täyttääkseen, mitä Herra valalla vannoen on luvannut isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. 6Tiedä siis, ettei Herra, Jumalasi, vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi, sillä sinä olet niskurikansa. 7Muista äläkä unohda, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, Jumalasi. Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. 8Myös Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, että hän aikoi tuhota teidät. 9Kun minä olin noussut vuorelle vastaanottamaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt kanssanne, olin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. 10Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä oli kaikki ne sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, silloin kun seurakunta oli koolla.

11Niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut. 12Herra sanoi minulle: 'Nouse ja astu nopeasti täältä alas, sillä kansasi, jonka sinä veit pois Egyptistä, on tehnyt turmiollisen teon. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa. He tekivät itselleen valetun kuvan.'

13Herra puhui minulle sanoen: 'Olen nähnyt, että tämä kansa on niskurikansa. 14Anna minun olla, minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta. Mutta sinusta minä teen väkevämmän ja lukuisamman kansan kuin se.'

15Silloin minä käännyin ja astuin alas vuorelta vuoren palaessa tulena, ja minulla oli käsissäni ne kaksi liitontaulua. 16Minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, Jumalaanne, vastaan. Te olitte tehneet itsellenne valetun vasikankuvan ja pian poikenneet siltä tieltä, jota Herra oli käskenyt teidän vaeltaa. 17Silloin minä tartuin molempiin tauluihin ja heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän silmienne edessä. 18Heittäydyin Herran eteen ja olin, kuten edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta, kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet, kun teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoititte hänet. 19Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja kiivautta teitä vastaan, joka oli vallannut Herran, niin että hän aikoi tuhota teidät. Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa. 20Myös Aaroniin Herra vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myös Aaronin puolesta. 21Sitten otin teidän tekemänne syntikuvatuksen, vasikan, ja poltin sen tulessa, löin sen palasiksi ja rouhensin sen hienoksi, aivan kuin tuhkaksi, ja heitin tuhkan puroon, joka juoksi vuorelta. 22Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattavassa te vielä vihoititte Herran. 23Kun Herra tahtoi lähettää teidät Kaades-Barneasta ja sanoi: 'Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka minä teille annan', te niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan ettekä uskoneet häntä ettekä kuulleet hänen ääntään. 24Olette niskoitelleet Herraa, Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona opin teidät tuntemaan. 25Heittäydyin Herran eteen ja olin siinä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Sillä Herra oli sanonut aikovansa tuhota teidät. 26Rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi vapahdit ja jonka sinä veit pois Egyptistä väkevällä kädellä. 27Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, älä katso tämän kansan uppiniskaisuutta, jumalattomuutta ja syntiä, 28ettei sanottaisi siinä maassa, josta sinä veit meidät pois: 'Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, jonka hän oli heille luvannut, ja koska hän vihasi heitä, hän vei heidät täältä pois surmatakseen heidät erämaassa.' 29Ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka veit sieltä pois suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi."