Ezekiel 24

Ruostunut pata

1Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä ja kuului: 2"Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi – juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä.

3Lausu kapinoivalle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata [tulelle], pane. Kaada myös siihen vettä. 4Kokoa siihen lihankappaleet – kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa – ja täytä se valituilla luilla. 5Ota parasta lammasta, pane padan alle tuli. Anna sen kiehua kiehumistaan, niin että luutkin tulevat siinä keitetyiksi.

6Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta sen ruoste ei lähde! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa. 7Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, eikä ole vuodattanut sitä maahan tomun peitettäväksi. 8Nostattaakseni kiivauden ja tuottaakseni koston olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.

9Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin panen lisää puita tuleen. 10Lisää puita, sytytä tuli, kypsennä liha, sekoita pataa, kunnes luut hiiltyvät. 11Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat ja sen ruosteesta tulee loppu. 12Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta sen ruosteen paljous ei ole lähtenyt siitä. Tuleen sen ruoste!

13Sinun iljettävän saastaisuutesi takia – koska puhdistin sinua, mutta et puhdistunut saastaisuudestasi – et enää puhdistu, ennen kuin tyydytän kiivauteni sinussa.

14Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. En luovu, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra."

Hesekielin vaimon äkkikuolema

15Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: 16"Ihmislapsi, katso, otan sinulta äkkiä pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä sinulta tulko kyyneleitä. 17Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleelle valittajaisia. Sido turbaani päähäsi, pane sandaalit jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö murehtivien leipää."

18Puhuin kansalle aamulla, mutta illalla vaimoni kuoli. Sitten aamulla tein, niin kuin minun oli käsketty tehdä.

19Kansa sanoi minulle: "Etkö ilmoita meille, mitä se tietää meille, kun sinä noin toimit?"

20Sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: Sano Israelin heimolle: 21Näin sanoo Herra, Herra: Katso, häpäisen pyhäkköni, joka on varustuksenne ja ylpeytenne, silmienne ihastus ja sielujenne mieltymys. Poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on jätettävä, kaatuvat miekkaan. 22Teette, niin kuin olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö surevien leipää, 23turbaanin pidätte päässänne ja sandaalit jaloissanne, ette valita ettekä itke, mutta te voivutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne. 24Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.

25Mutta sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, elämänsä toivon, heidän poikansa ja tyttärensä, 26sinä päivänä tulee pakolainen luoksesi ilmoittamaan tämän korviesi kuullen. 27Sinä päivänä avaat suusi yhdessä pakolaisen kanssa, ja puhut etkä enää ole mykkänä ja olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."