Genesis 34

Diina raiskataan

1Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan maan tyttäriä. 2Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa. 3Hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja puheli hellästi hänelle. 4Sikem puhui isälleen Hamorille sanoen: "Ota minulle tämä tyttö vaimoksi."

5Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan. Mutta kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa kedolla, Jaakob oli vaiti siihen asti, kunnes he palasivat. 6Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä. 7Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet sydämistyivät ja vihastuivat kovin siitä, että hän oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa, kun oli maannut Jaakobin tyttären, sillä semmoista ei saa tehdä. 8Niin Hamor puhui heille sanoen: "Poikani Sikemin sydän on mielistynyt teidän sisareenne. Antakaa hänet hänelle vaimoksi. 9Lankoutukaa kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme. 10Jääkää asumaan luoksemme. Maa on oleva teille avoinna, asukaa siinä, kierrelkää siinä ja asettukaa siihen."

11Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: "Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja mitä minulta vaaditte, sen minä annan. 12Vaatikaa minulta kuinka suuri morsiamen hinta ja kuinka suuret lahjat tahansa: annan, mitä te minulle sanotte. Antakaa minulle vain tyttö vaimoksi."

Jaakobin poikien kosto

13Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille puhuen petollisesti, koska hän oli raiskannut heidän sisarensa Diinan. 14He sanoivat heille: "Emme voi tehdä sitä, että antaisimme sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä se olisi meistä häpeällistä. 15Suostumme ainoastaan sillä ehdolla, että te tulette meidän kaltaisiksemme, niin että kaikki miespuolet ympärileikataan. 16Silloin annamme omia tyttäriämme teille ja otamme itsellemme teidän tyttäriänne, ja asetumme luoksenne ja tulemme yhdeksi kansaksi. 17Mutta jos ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, niin otamme sisaremme ja menemme tiehemme."

18Heidän puheensa kelpasi Hamorille ja Sikemille, Hamorin pojalle. 19Eikä nuori mies viivytellyt sen tekemisessä, sillä hän oli mieltynyt Jaakobin tyttäreen. Hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan toinen hänen isänsä perheessä. 20Hamor ja hänen poikansa Sikem lähtivät kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille sanoen: 21"Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan. Asukoot maassa ja kierrelkööt siinä, onhan maa tilava heillekin joka suuntaan. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme, ja antakaamme tyttäriämme heille. 22Mutta ainoastaan sillä ehdolla miehet suostuvat asettumaan luoksemme tullakseen kanssamme yhdeksi kansaksi, että kaikki miehenpuolemme ympärileikataan, niin kuin he itsekin ovat ympärileikattuja. 23Tulevathan silloin heidän karjansa ja tavaransa ja kaikki heidän juhtansa omiksemme. Suostukaamme, niin he asettuvat luoksemme."

24He kuulivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ja kaikki miespuoliset, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ympärileikkauttivat itsensä. 25Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, otti kumpikin miekkansa. He hyökkäsivät kenenkään aavistamatta kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miespuolisen. 26Myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois. 27Jaakobin pojat kävivät haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin, sen tähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa. 28He anastivat heidän lampaansa, vuohensa, nautansa ja aasinsa ja kaikki, mitä oli sekä kaupungissa että kedolla. 29Kaikki heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan, ja he ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli. 30Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Joukkoni on vähäinen. Jos he kokoontuvat minua vastaan, he tuhoavat minut, ja minut ja sukuni hävitetään."

31Mutta he vastasivat: "Pitikö hänen kohdella sisartamme kuin porttoa!"