Isa 26 | FinSTLK2017 | STEP | Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: "Meillä on vahva kaupunki. Pelastuksen hän on pannut sille muuriksi ja varustukseksi.

Isaiah 26

Rohkaisua ahdistuksissa Jumalan Seurakunnalle

1 Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: "Meillä on vahva kaupunki. Pelastuksen hän on pannut sille muuriksi ja varustukseksi. 2 Avatkaa portit vanhurskaan kansan astua sisään, sen, joka pysyy uskollisena. 3 Säilytät eheän rauhan sille, joka sinussa pysyy, sillä hänen turvansa on sinussa. 4 Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio. 5 Sillä hän on kukistanut korkealla asuvat, ylhäisen kaupungin. Hän painoi sen alas, painoi maan tasalle ja syöksi sen tomuun asti. 6 Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet. 7 Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. 8 Niin, sinun tuomioittesi tiellä odotamme sinua, Herra. Nimeäsi ja muistoasi sielu ikävöi. 9 Sieluni ikävöi sinua yöllä, henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain. Sillä kun tuomiosi kohtaavat maata, maanpiirin asukkaat oppivat vanhurskautta. 10 Jos jumalaton saa armon, hän ei opi vanhurskautta. Oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. 11 Herra, kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäkseen nähdä kiivautesi kansan puolesta. Kuluttakoon heidät tuli, joka vihollisesi kuluttaa. 12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme sinä olet tehnyt. 13 Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä. Sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi. 14 Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse ^{▼▼ Nimittäin tähän elämään.}: niin olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa. 15 Olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt ja laajentanut kaikki maan rajat. 16 Herra, ahdistuksessa he ovat etsineet sinua, vuodattaneet hiljaisia rukouksia, kun heitä kuritit. 17 Kuin raskaana oleva vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissaan, niin olimme edessäsi, Herra. 18 Olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli kuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle eivätkä maanpiirin asukkaat synnyttäneet. 19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. 20 Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, kätkeydy hetkeksi, kunnes viha on mennyt ohi. 21 Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä enää peitä surmattujaan."