Isaiah 59

Israelin synnit luetellaan

1Katso, Herran käsi ei ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: 2vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, ettei hän kuule. 3Sillä kätenne ovat tahratut vereen ja sormenne vääryyteen, huulenne puhuvat valhetta ja kielenne miettii petosta. 4Kukaan ei saarnaa vanhurskaasti eikä tuomitse rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmion. 5Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat. Se, joka niitä munia syö, kuolee, rikkipoljetusta tulee esiin kyy. 6Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua. Heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän käsissään on väkivallan tekoja. 7Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen ja kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillään. 8Rauhan tietä he eivät tunne eikä oikeutta ole heidän askeleissaan. Polkunsa he tekevät mutkaisiksi. Kukaan niistä, joka niitä kulkee, ei tunne rauhaa. 9Sen tähden oikeus on meistä kaukana eikä vanhurskaus saavuta meitä. Odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yössä. 10Haparoimme seiniä pitkin kuin sokeat, haparoimme kuin silmiä vailla olevat. Kompastelemme sydänpäivällä kuin hämärässä, olemme terveiden keskellä kuin kuolleet. 11Murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset. Odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä. 12Sillä rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja syntimme todistavat meitä vastaan. Sillä rikoksemme seuraavat meitä ja pahat tekomme tunnemme: 13olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet sitä sisällämme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja. 14Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi tulla sisälle. 15Totuus oli kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja sen, ettei ollut oikeutta. Se oli hänen silmissään paha. 16Hän näki, ettei ollut yhtään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä. 17Hän puki ylleen vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärän päähänsä. Hän puki koston vaatteet puvukseen ja verhoutui kiivauteen kuin viittaan. 18Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajilleen, koston vihollisilleen. Hän kostaa merensaarille.

Kristuksen Seurakunta elää Sanasta

19Silloin he pelkäävät päivän laskun mailla Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran Henki ajaa eteenpäin. 20Mutta Siionille tulee Lunastaja, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra.

21Mutta minä teen tämän liittoni heidän kanssaan, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on päälläsi, ja sanani, jonka panen suuhusi, eivät väisty suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.

Copyright information for FinSTLK2017