Jeremiah 44

Jeremian nuhdesaarna juutalaisille Egyptissä

1Sana, joka tuli Jeremialle kaikista niistä juutalaisista, jotka asuivat Egyptin maassa, nimittäin Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa. Se kuului: 2"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka olen tuottanut Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Katso, ne ovat nyt raunioina, eikä niissä asu ketään, 3heidän pahuutensa tähden, jota he tekivät, vihoittaen minut, kun menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te eivätkä teidän isänne. 4Aamuvarhaisesta alkaen minä lähetin teidän luoksenne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan.' 5Mutta he eivät kuulleet eivätkä sille korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestaan ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille. 6Kiivauteni ja vihani vuoti alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja ne tulivat raunioiksi ja autioiksi, niin kuin ne tänä päivänä ovat.

7Nyt sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, näin: Miksi te tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imeväiset Juudasta ettekä jätä itsestänne jäännöstäkään? 8Vihoitatte minut kättenne teoilla, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon olette tulleet asumaan täällä muukalaisina. Niin tuotatte itsellenne häviön ja tulette kirosanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa. 9Oletteko unohtaneet isienne pahat teot, Juudan kuningasten pahat teot ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, joita he tekivät Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla? 10He eivät ole murtuneet tähän päivään asti, eivät pelkää eivätkä vaella minun lakini ja minun käskyjeni mukaan, jotka olen antanut teille ja teidän isillenne.

11Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi hävittääkseni koko Juudan. 12Tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen siellä asumaan muukalaisina, ja heistä kaikista tulee loppu Egyptin maassa. He kaatuvat miekkaan ja menehtyvät nälkään. Pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään ja tulevat kiroukseksi, kauhistukseksi, kirosanaksi ja häväistykseksi. 13Rankaisen niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, niin kuin rankaisin Jerusalemia, miekalla, nälällä ja rutolla. 14Ei jää pakoon päässeitä, ei pelastuneita Juudan jäännöksestä, niistä, jotka ovat tulleet asumaan muukalaisina täällä Egyptin maassa, eivätkä he palaa Juudan maahan, jonne heidän sielunsa jälleen kaipaa heidän siellä asuakseen. Sinne on näet palaava vain muutamia pakolaisia."

15Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen: 16"Sanaa, jonka puhuit meille Herran nimessä, emme siinä sinua tottele, 17vaan me totisesti täytämme jokaisen lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin kuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää yltäkyllin, meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta. 18Mutta siitä asti, kun lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, osanam-me on ollut kaiken puute ja kuoleminen miekkaan ja nälkään.

19Kun poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, teemmekö ilman miestemme lupaa hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?"

20Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut: 21"Eikö sitä uhrisavua, jota olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne ja ruhtinaanne ja maan kansa, Herra muista ja pidä mielessään? 22Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kirosanaksi, tuli asumattomaksi, niin kuin se tänä päivänä on. 23Sen tähden että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja todistustensa mukaan, sen tähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niin kuin nyt on tapahtunut."

24Jeremia sanoi vielä kaikelle kansalle ja kaikille naisille: "Kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, joka olet Egyptin maassa. 25Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja.' Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön!

26Sen tähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti yksikään Juudan mies ei ole enää mainitseva suullaan nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' – ei koko Egyptin maassa. 27Katso, valvon, mutta heille onnettomuudeksi, en onneksi. Jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, hukkuu miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu. 28Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita palaa Egyptin maasta Juudan maahan. Silloin Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, asumaan siellä muukalaisina, tulevat tietämään, kumman sana toteutuu, minun vai heidän.

29Tämä on oleva sen merkkinä, sanoo Herra, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, tietääksenne, että minun sanani teitä vastaan tosiaan toteutuvat teille onnettomuudeksi: 30Näin sanoo Herra: Katso, annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät hänen henkeään, kuten annoin Sidkian, Juudan kuninkaan, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja etsi hänen henkeään."