Job 16

Job vakuuttaa viattomuuttaan

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Tuollaista olen paljon kuullut. Surkeita lohduttajia olette kaikki. 3 Eikö tule jo loppua tuuleen puhumisesta, vai mikä panee sinut noin vastaamaan? 4 Minäkin puhuisin kuin te, jos te olisitte minun sijassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni, 5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huuliani liikuttamalla. 6 Jos puhun, ei tuskani helpotu, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä? 7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko joukkoni 8 ja olet tehnyt minut kurttuiseksi todisteena minua itseäni vastaan. Myös raihnaisuuteni nousee minua vastaan syyttäen minua vasten kasvoja. 9 Hänen vihansa repi ja vainosi minua, ja hän kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni hioo katsettaan minua vastaan. 10 He ovat avanneet minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskelle. Kaikki he ovat yhtyneet minua vastaan. 11 Jumala on jättänyt minut pahojen valtaan ja syössyt minut jumalattomien käsiin. 12 Elin rauhassa, mutta hän pelästytti minut. Hän tarttui minua niskasta ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen. 13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minut. Hän on halkaissut munuaiseni säälimättä ja vuodattaa maahan sappeni. 14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin sankari. 15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. 16 Kasvoni punottavat itkusta, ja silmäluomillani on kuoleman varjo, 17 vaikka käsissäni ei ole vääryyttä ja vaikka rukoukseni on puhdas. 18 Maa, älä peitä vertani, ja älköön valitukselleni olko paikkaa! 19 Katso, nytkin on todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. 20 Ystäväni pitävät minua pilkkanaan – mutta silmäni katsoo kyynelehtien Jumalaan. 21 Jospa mies voisi käydä oikeutta Jumalan kanssa kuin ihmislapsi lähimmäisensä kanssa. 22 Sillä vuosieni määrälle tulee loppu, ja sitten menen tietä, jota en palaa."