Job 4

Elifaan ensimmäinen puhe

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 "Ethän pahastu, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaietakaan? 3 Katso, monia sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut. 4 Sanasi ovat nostaneet kompastuneen ja rauenneita polvia olet voimistanut. 5 Mutta nyt, kun itseäsi kohtaa kova, sinä tuskastut, ja kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. 6 Eikö jumalanpelkosi ole uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi toivosi? 7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? 8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. 9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. 10 Leijonan ärjyntä, suurenkin leijonan ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonien hampaat murskataan. 11 Urosleijona menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. 12 Minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, 13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. 14 Pelko ja vapina yllättivät minut ja pelästyttivät kaikki luuni. 15 Tuulen henkäys hyväili kasvojani, ihokarvani nousivat pystyyn. 16 Siinä seisoi – sen näköä en erottanut – hahmo silmieni edessä. Minä kuulin kuiskaavan äänen: 17 'Onko ihminen Jumalaa vanhurskaampi, onko mies Luojaansa puhtaampi? 18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, läheteissäänkin hän havaitsee vikoja, 19 saati niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustus on maan tomussa ja jotka koit murskaavat. 20 Ennen kuin aamu vaihtuu illaksi, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. 21 Eikö heidän kanssaan oteta loputkin pois, ja eivätkö he kuole viisaudesta osattomina?'"