Joshua 8

Ain valloitus ja hävitys

1Sitten Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää äläkä arkaile. Ota mukaasi kaikki sotaväki ja lähde ja mene Aihin. Katso, minä annan sinun käsiisi Ain kuninkaan ja hänen kansansa, hänen kaupunkinsa ja maansa. 2Tee Aille ja sen kuninkaalle, niin kuin teit Jerikolle ja sen kuninkaalle. Kuitenkin saatte ryöstää itsellenne, mitä sieltä on saatavana saalista ja karjaa. Aseta väijytys kaupungin taakse."

3Niin Joosua sekä kaikki sotaväki lähti liikkeelle noustakseen ylös Aihin. Joosua valitsi kolmekymmentä tuhatta miestä, voimakkaita sankareita, ja lähetti heidät menemään yöllä. 4Hän käski heitä sanoen: "Asettukaa väijyksiin kaupungin taakse, ei aivan kauas kaupungista, ja olkaa kaikki valmiina. 5Mutta minä sekä kaikki väki, joka on kanssani, lähestymme kaupunkia. Kun he sitten tulevat ulos meitä vastaan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla, niin käännymme pakoon heidän edestään. 6He seuraavat meitä niin kauas, että eristämme heidät kaupungista, sillä he sanovat: 'He pakenevat meitä niin kuin ensimmäiselläkin kerralla.' Kun näin pakenemme heitä, 7silloin nouskaa te väijytyksestä ja ottakaa kaupunki haltuunne, sillä Herra, teidän Jumalanne, antaa sen käsiinne. 8Kun olette saaneet kaupungin valtaanne, sytyttäkää kaupunki palamaan. Tehkää Herran sanan mukaan. Huomatkaa, että käsken teitä sen tekemään."

9Sitten Joosua lähetti heidät menemään, ja he menivät ja asettuivat väijyksiin Beetelin ja Ain välille, länteen Aista. Mutta Joosua oli sen yön kansan kanssa. 10Varhain seuraavana aamuna Joosua piti kansan katselmuksen ja lähti, hän ja Israelin vanhimmat, kansan etunenässä nousemaan Aihin. 11Kaikki sotaväki, joka oli hänen kanssaan, nousi, lähestyi ja tuli kaupungin edustalle, ja he leiriytyivät Ain pohjoispuolelle, niin että laakso oli heidän ja Ain välillä. 12Sitten hän otti noin viisituhatta miestä ja asetti heidät väijyksiin Beetelin ja Ain välille, kaupungista länteen. 13Niin kansa, koko leiri, joka oli kaupungin pohjoispuolella, ja kaupungin länsipuolella oleva jälkijoukko asetettiin asemiinsa. Mutta Joosua meni sinä yönä keskelle laaksoa. 14Kun Ain kuningas näki sen, kaupungin miehet, kuningas ja kaikki hänen väkensä, lähtivät varhain aamulla nopeasti taisteluun Israelia vastaan määrättyyn paikkaan aromaan puolelle. Hän ei näet tiennyt, että kaupungin takana oli väijytys häntä vastaan. 15Niin Joosua ja koko Israel olivat joutuvinaan tappiolle ja pakenivat erämaahan päin. 16Silloin kaupungin koko väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa. He ajoivat Joosuaa takaa, ja niin heidät eristettiin kaupungista. 17Eikä Aihin eikä Beeteliin jäänyt ainoatakaan miestä, joka ei lähtenyt Israelin perään, vaan he jättivät kaupungin avoimeksi ja ajoivat takaa Israelia.

18Niin Herra sanoi Joosualle: "Ojenna keihäs, joka on kädessäsi, Aita kohti, sillä annan sen käsiisi." Joosua ojensi keihään, joka oli hänen kädessään, kaupunkia kohti. 19Silloin väijyksissä oleva joukko nousi kiireesti paikaltaan ja riensi, heti kun hän ojensi kätensä, ja tunkeutui kaupunkiin, valloitti sen ja sytytti heti kaupungin palamaan. 20Kun Ain miehet kääntyivät ja katsoivat taakseen, niin he näkivät kaupungista savun nousevan taivasta kohti, eivätkä he kyenneet pakenemaan, ei sinne eikä tänne. Väki, joka oli paennut erämaahan, kääntyi näet takaa-ajajia vastaan. 21Kun Joosua ja koko Israel näki, että väijyksissä ollut joukko oli valloittanut kaupungin ja että kaupungista nousi savu, he palasivat takaisin ja voittivat Ain miehet. 22Myös toiset lähtivät kaupungista heitä vastaan, joten he joutuivat israelilaisten väliin, toisten ollessa edessä, toisten takana. He voittivat heidät, päästämättä pakoon ja pelastumaan ainoaakaan heistä. 23Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat hänet Joosuan eteen.

24Kun Israel oli surmannut kaikki Ain asukkaat kedolla, erämaassa, jonne he olivat heitä ajaneet takaa, ja he kaikki olivat kaatuneet viimeiseen mieheen miekan terään, koko Israel palasi Aihin, ja siellä olevat tapettiin miekan terällä. 25Niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan kaksitoista tuhatta, kaikki Ain asukkaat. 26Joosua ei vetänyt takaisin kättään, jossa hänellä oli keihäs ojennettuna, ennen kuin oli vihkinyt tuhon omiksi kaikki Ain asukkaat. 27Ainoastaan karjan, ja mitä kaupungista oli saatavana saalista, Israel ryösti itselleen sen määräyksen mukaan, jonka Herra oli Joosualle antanut. 28Joosua poltti Ain ja teki siitä ikiajoiksi rauniokummun, aution aina tähän päivään asti. 29Mutta Ain kuninkaan hän ripusti hirteen, jossa hän riippui iltaan asti. Mutta auringon laskiessa Joosua käski ottaa hänen ruumiinsa alas hirrestä, ja he heittivät sen kaupungin portin edustalle ja kasasivat sen päälle suuren kivikasan, joka on siellä vielä tänäkin päivänä.

Alttari Eebalin vuorelle

30Silloin Joosua rakensi Eebalin vuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle, 31niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt israelilaisten tehdä ja niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen lain kirjassa: alttarin hakkaamattomista kivistä, joihin ei ollut rauta-aseella koskettu. He uhrasivat sen päällä Herralle polttouhreja ja rauhanuhreja.

Jäljennös laista, Israelin siunaaminen, lain lukeminen

32Hän kirjoitti siellä kiviin jäljennöksen Mooseksen laista, jonka tämä oli kirjoittanut israelilaisille. 33Koko Israel vanhimpineen, päämiehineen ja tuomareineen seisoi kummallakin puolella arkkia, [kääntyneinä] kohti leeviläisiä pappeja, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, niin muukalaiset kuin maassa syntyneetkin, toinen puoli kääntyneenä Garissimin vuorta kohti, toinen puoli Eebalin vuorta kohti. Niin Israelin kansa ensiksi siunattiin, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt. 34Sitten hän luki kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, aivan niin kuin lain kirjassa on kirjoitettuna. 35Joosua ei jättänyt lukematta mitään siitä, mitä Mooses oli käskenyt, kaiken Israelin seurakunnan läsnä ollessa, niin myös naisten, lasten ja mukana kulkevien muukalaisten läsnä ollessa.