Judges 16

Simsonin lankeemus, kurjuus ja loppu

1Niin Simson meni Gassaan ja näki siellä porton ja meni tämän luo. 2Kun gassalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, he piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. He olivat hiljaa koko yön ajatellen: "Kun aamu valkenee, surmaamme hänet." 3Simson makasi siellä puoliyöhön asti. Mutta keskiyöllä hän nousi, tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, nosti ne salpoineen paikaltaan, asetti hartioilleen ja vei ne sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hebronia.

4Sen jälkeen hän rakastui erääseen Soorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila. 5Filistealaisten ruhtinaat tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: "Viettele hänet ja ota selko, missä hänen suuri voimansa on ja miten voisimme voittaa hänet, että saisimme hänet sidotuksi ja masennetuksi, niin annamme sinulle kukin tuhat ja sata hopeasekeliä."

6Silloin Delila sanoi Simsonille: "Ilmaise minulle, missä suuri voimasi on ja miten sinut voidaan sitoa ja lannistaa."

7Simson vastasi hänelle: "Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, jotka eivät ole kuivuneet, tulen heikoksi ja olen kuin muutkin ihmiset."

8Niin filistealaisten ruhtinaat toivat naiselle seitsemän tuoretta jännettä, jotka eivät olleet kuivuneet, ja hän sitoi hänet niillä. 9Mutta sisähuoneessa hänellä istui väijyjiä. Niin hän sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Silloin tämä katkaisi jänteet, niin kuin katkeaa tulen kärventämä rohdinlanka. Ei siis päästy perille hänen voimastaan.

10Delila sanoi Simsonille: "Katso, sinä olet pettänyt minut ja valehdellut minulle. Ilmaise nyt minulle, miten sinut voidaan sitoa."

11Hän sanoi hänelle: "Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joilla ei ole tehty työtä, tulen heikoksi ja olen kuin muutkin ihmiset."

12Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Sisähuoneessa istui väijyjiä. Mutta hän katkaisi ne käsivarsistaan kuin langan.

13Niin Delila sanoi Simsonille: "Sinä olet tähän asti minua pettänyt ja valehdellut minulle. Ilmaise minulle, miten sinut voidaan sitoa." Hän vastasi hänelle: "Jos kudot päässäni olevat seitsemän palmikkoa kankaan loimiin."

14Niin Delila löi ne kiinni lujaan vaarnalla. Sitten hän sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, hän repäisi irti vaarnan ja loimet.

15Niin nainen sanoi hänelle: "Kuinka saatat sanoa: 'Rakastan sinua', vaikka sydämesi ei ole kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole ilmaissut minulle, missä suuri voimasi on."

16Kun hän joka päivä ahdisti häntä sanoillaan ja vaivasi häntä, hän tuskastui kuollakseen 17ja paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: "Ei ole partaveitsi päähäni koskenut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti. Jos minun hiukseni ajetaan, voimani lähtee minusta pois, ja tulen heikoksi ja olen kuin kaikki muutkin ihmiset."

18Kun Delila huomasi, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat sanoen: "Nyt tulkaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä." Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luokseen tuoden mukanaan rahat. 19Sitten hän nukutti hänet polvilleen ja kutsui miehen, joka leikkasi hänen päänsä seitsemän palmikkoa. Hän alkoi saada hänet lannistetuksi, ja hänen voimansa poistui hänestä.

20Delila sanoi: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, hän ajatteli: "Kyllä minä selviydyn niin kuin aina ennenkin ja ravistan itseni vapaaksi." Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. 21Filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. He veivät hänet Gassaan ja sitoivat hänet vaskikahleisiin, ja hänen täytyi jauhaa vankilassa. 22Mutta hiukset rupesivat jälleen kasvamaan hänen päähänsä sen jälkeen, kun ne olivat ajetut.

23Filistealaisten ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloa pitämään, sillä he sanoivat: "Jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin käsiimme." 24Kun kansa näki hänet, he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: "Jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, sen, joka surmasi meistä niin monta."

25Kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, he sanoivat: "Noutakaa Simson huvittamaan meitä." Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. He asettivat hänet seisomaan pylväiden väliin. 26Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: "Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin." 27Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia, myös kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti. 28Simson huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!" 29Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan. 30Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!" Sitten hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinaiden ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

31Hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe menivät, ottivat hänet, veivät ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille, hänen isänsä Maanoahin hautaan. Hän oli ollut tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta.