Lam 2 | FinSTLK2017 | STEP | Kuinka onkaan Herra vihallaan peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkojensa astinlautaa vihansa päivänä.

Lamentations 2

Jumalan kovat rangaistukset

1 Kuinka onkaan Herra vihallaan peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkojensa astinlautaa vihansa päivänä. 2 Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin asuinsijat. Hän on hajottanut vihassaan tytär Juudan linnoitukset ja hävittänyt ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat. 3 Hän on vihan hehkussa hakannut Israelin sarven kerrassaan poikki. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja paloi Jaakobissa kuin tulenliekki, joka kuluttaa kaiken ympäriltään. 4 Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mikä oli silmälle ihanaa. Tytär Siionin telttamajaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen. 5 Herra on ollut kuin vihamies ja on hävittänyt Israelin. Hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja tuotti tytär Juudalle paljon valitusta ja murhetta. 6 Hän särki aitauksensa kuin puutarhan aidan ja hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unohduksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan saattanut häpeään kuninkaat ja papit. 7 Herra on hylännyt alttarinsa, häväissyt pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä. 8 Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit. Hän on jännittänyt mittanuoran. Hän ei ole pidättänyt kättänsä hävittämästä ja on saattanut murheeseen varustukset ja muurit. Yhdessä ne menettävät voimansa. 9 Sen portit ovat vajonneet maahan. Hän särki ja mursi sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanoiden seassa. Lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta. 10 Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle ja vyöttäytyneet säkkeihin. Maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet. 11 Silmäni ovat kyynelistä hiuenneet ja sisukseni kuohuvat. Maksani on maahan vuodatettu tyttären, kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. 12 He sanovat äideilleen: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät kuin kaatuneet kaupungin kaduilla ja heittävät henkensä äitiensä syliin. 13 Mitä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri kuin meri on sortumisesi. Kuka sinut parantaa? 14 Profeettasi ovat nähneet sinulle turhia, mauttomia näkyjä. He eivät ole paljastaneet syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle turhia, eksyttäviä ennustuksia. 15 Sinulle lyövät yhteen kämmeniään kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätään tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan iloksi?" 16 Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen nielleet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet. Se on tullut meille, olemme sen nähneet." 17 Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, josta hän oli antanut käskyn aikoja sitten. Hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut vihollistesi sarven. – 18 Heidän sydämensä voihkii Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi vuotaa virtana yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi olko toimeton. 19 Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun yövartiot alkavat. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa. 20 Katso, Herra, ja huomaa, ketä olet antanut tämän kohdata. Pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset? Pitäisikö Herran pyhäkössä tappaa papit ja profeetat? 21 Maassa, kaduilla, makaa nuoria ja vanhoja. Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä. 22 Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon kauhistajani joka taholta. Herran vihan päivänä ei jäänyt pelastunutta eikä pakoon päässyttä. Ne, joita olin vaalinut ja jotka olin saanut isoiksi, ne minun vihamieheni lopetti.