Lam 4 | FinSTLK2017 | STEP | Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta. Kuinka pyhät kivet on viskelty kaikkiin kadunkulmiin!

Lamentations 4

Juutalaisten kurjuus

1 Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta. Kuinka pyhät kivet on viskelty kaikkiin kadunkulmiin! 2 Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi – kuinka he ovatkaan saviastioiden, savenvalajan kätten tekojen, arvoisia! 3 Valaatkin tarjoavat nisiään ja imettävät poikasiaan, mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin strutsi erämaassa. 4 Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää, eikä ole, kuka sitä heille taittaisi. 5 Ne, jotka söivät herkkuja, nääntyvät kaduilla. Ne, joita purppuran päällä kanneltiin, syleilevät tunkioita. 6 Tyttären, kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi. Sodoma hävitettiin äkkiä käsien koskematta. 7 Sen nasiirit olivat lunta puhtaammat ja maitoa valkoisemmat, heidän hahmonsa oli koralleja punaisempi ja he olivat näöltään kuin safiiri. 8 Nyt heidän muotonsa on nokea mustempi, eikä heitä tunneta kaduilla. Heidän nahkansa on kiinni luissa ja on kuivettunut kuin puu. 9 Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät kuin lävistetyt, pellon viljaa vailla. 10 Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiaan. Ne tulivat heille ruuaksi tyttären, kansani, sortuessa. 11 Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun. Hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset. 12 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, eikä kukaan maanpiirin asukkaista, että vastustaja ja vihollinen hyökkää sisään Jerusalemin porteista. 13 Se tapahtui profeettojen syntien ja sen pappien pahojen tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaiden verta. 14 He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei heidän vaatteisiinsa voinut koskea. 15 "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" He pakenivat ja kulkivat. Pakanoiden seassa sanottiin: "He eivät saa enää asua täällä." 16 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, eikä hän heihin enää katso. Pappeja ei kunnioitettu eikä vanhimpia armahdettu. 17 Vieläkin odotimme silmät rauenneina turhaan apua. Tähystyspaikastamme tähyilimme kansaa, josta ei tullut pelastusta. 18 Askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät – niin, loppumme tuli. 19 Vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa ja väijyivät meitä erämaassa. 20 Hän, elämämme turva, Herran voideltu ^{▼▼ Kuningas Sidkia.}, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan elämme pakanakansojen joukossa. 21 Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi. 22 Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut, eikä Herra enää siirrä sinua vankeuteen. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on kostava ja paljastava syntisi.