Psalms 107

Viides kirja, Ps. 107–150

Kiitos Jumalalle pelastuksesta monissa vaivoissa

1Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. 2Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut vihollisen kädestä 3ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. 4He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa löytämättä asuttua kaupunkia. 5Heidän oli nälkä ja jano ja heidän sielunsa nääntyi heissä. 6Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. 7Hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. 8Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 9Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. 10He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, 11koska olivat nousseet Jumalan sanoja vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. 12Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä, ja he sortuivat, eikä ollut auttajaa. 13Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. 14Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta, hän katkaisi heidän kahleensa. 15Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 16Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. 17Houkkia vaivattiin heidän rikostensa ja pahojen tekojensa tähden. 18Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. 19Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. 20Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. 21Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 22Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töistään. 23He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. 24He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. 25Hän nosti sanalla myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. 26He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin, ja heidän sielunsa menehtyi tuskasta. 27He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän viisautensa oli raunioina. 28Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. 29Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. 30He iloitsivat, kun tuli tyyntä, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. 31Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 32Kunnioittakoot he häntä kansan seurakunnassa ja ylistäkööt häntä vanhinten kokouksessa. 33Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi ja 34hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukasten pahuuden tähden. 35Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. 36Sitten hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuttavakseen. 37He myös kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon. 38Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. 39Mutta kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painamina, 40niin se, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, 41kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. 42Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. 43Se, joka on viisas, ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.