Psalms 22

Kristuksen kärsimys ja korotus

1Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Aamuruskon peura." Daavidin psalmi. 2Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? 3Jumalani, huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä vaikene. 4Kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirsien keskellä. 5Isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. 6He huusivat sinua ja pelastuivat. He luottivat sinuun eivätkä joutuneet häpeään. 7Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylkäämä. 8Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt." 10Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla. 11Sinun huomaasi minut jätettiin syntymästäni saakka. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. 12Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. 13Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minua. 14Ne avaavat kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, kiljuvat leijonat. 15Kuin vesi minut on maahan vuodatettu. Kaikki luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani. 16Voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17Sillä koirat minua piirittävät, pahojen parvi saartaa minut, käteni ja jalkani ovat lävistetyt. 18Voin laskea kaikki luuni. He katselevat minua ilkkuen. 19He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. 20Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, väkevyyteni, riennä avukseni. 21Vapahda sieluni miekasta, ainokaiseni koirien kynsistä. 22Pelasta minut leijonan kidasta, re'eem-eläinten sarvista – vastaa minulle. 23Minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 24Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä. 25Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen eikä kätke häneltä kasvojaan, vaan kuulee hänen avunhuutonsa. 26Sinusta on ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä. 27Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi. Ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. 28Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo. Kaikki pakanoiden sukukunnat kumartavat häntä. 29Sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. 30Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi pysyä elossa. 31Jälkipolvet palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. 32He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Copyright information for FinSTLK2017