Psalms 42

Toinen kirja, Ps. 42–72

Vainotun lohdutus

1Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. 2Kuin peura ikävöi vesipuroille, niin sieluni ikävöi sinua, Jumala. 3Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin tulen ja minut nähdään Jumalan kasvojen edessä? 4Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on Jumalasi?" 5Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta. 6Miksi, sieluni, murehdit ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta. 7Jumalani, sieluni on murheellinen minussa, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella. 8Sinun koskiesi pauhussa syvyys huutaa syvyydelle. Kaikki kuohusi ja aaltosi käyvät ylitseni. 9Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä laulan hänelle ja rukoilen elämäni Jumalaa. 10Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?" 11Luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?" 12Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.

Copyright information for FinSTLK2017