Psalms 77

Pyhien ahdistus ja lohdutus

1Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi. 2Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen, ja hän kuulee minua. 3Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa. Käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy. Sieluni ei huoli lohdutusta. 4Muistan Jumalaa ja huokaan. Tutkistelen, ja henkeni nääntyy. Sela. 5Sinä pidät silmäni valveilla. Olen niin levoton, etten voi puhua. 6Ajattelen muinaisia päiviä, entisaikojen menneitä vuosia. 7Muistan yöllä lyyraani. Mietiskelen sydämessäni, ja henkeni tutkii: 8Hylkääkö Herra ikuisesti eikä enää osoita mielisuosiota? 9Onko hänen armonsa lakannut ainiaaksi? Onko hänen sanansa päättynyt eikä jatku polvesta polveen? 10Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela. 11Minä sanoin: Olen haavoilla. Korkeimman oikea käsi sen muuttaa. 12Muistelen Herran tekoja. Muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi. 13Minä tutkin kaikkia töitäsi ja mietin suuria tekojasi. 14Jumala, sinun tiesi on pyhä. Kuka on jumala, suuri kuin sinä, Jumala? 15Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä. Sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa. 16Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela. 17Vedet näkivät sinut, Jumala. Vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät. 18Pilvet purkivat vettä. Pilvet antoivat jylinänsä, nuolesi lensivät. 19Jyrinäsi ääni vyöryi, salamat valaisivat maanpiirin ja maa vapisi ja järkkyi. 20Meren halki kävi tiesi, polkusi läpi suurten vetten, eivätkä jälkesi tuntuneet. 21Sinä kuljetit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin kädellä.

Copyright information for FinSTLK2017