Rut 1 | FinSTLK2017 | STEP | Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, maahan tuli nälänhätä. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa asumaan muukalaisena Mooabin maahan.

Ruth 1

Ruut lähtee anoppinsa matkaan

1 ^{▼▼Kirja kertoo Ruutin, Jeesuksen esiäidin, asettumisesta Mooabista Israeliin.}Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, maahan tuli nälänhätä. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa asumaan muukalaisena Mooabin maahan. 2 Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon. He olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. He tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä. 3 Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi elämään kahden poikansa kanssa. 4 Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot. Toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. He asuivat siellä noin kymmenen vuotta. 5 Sitten myös molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jäljelle kahden poikansa ja miehensä kuoltua. 6 Hän nousi miniöineen palatakseen Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastaan huolen ja antanut sille leipää. 7 Hän lähti yhdessä molempien miniöidensä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan 8 Noomi sanoi molemmille miniöilleen: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, kuten olette tehneet vainajille ja minulle. 9 Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Sitten hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät

10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme kanssasi kansasi luo."

11 Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni, miksi lähtisitte kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille? 12 Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha mennäkseni miehelle. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä tulisin miehelle vaimoksi ja synnyttäisin poikia, 13 ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi menemättä miehelle vaimoksi. Ei, tyttäreni. Minä olen hyvin murheissani tähtenne, sillä Herran käsi on koskenut minuun."

14 Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui hänessä kiinni. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa."

16 Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois luotasi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä minäkin yövyn. Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla sinne haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät."

18 Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei enää puhunut siitä hänen kanssaan.

19 Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Kun he tulivat Beetlehemiin, koko kaupunki joutui liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"

20 Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi ^{▼▼ Noomi, 'miellyttävä', Maara, 'katkera'.}, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkeraa murhetta. 21 Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on todistanut minua vastaan ja Kaikkivaltias on tuottanut onnettomuutta minulle?" 22 Niin Noomi oli palannut miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta. He olivat saapuneet Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.