Zechariah 11

Jerusalemin hävitys

1Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava setrisi. 2Vaikertakoon sypressi, sillä setri on kaatunut. Hävitetyt ovat nuo mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet, sillä luoksepääsemätön metsä on sortunut. 3Kuule paimenten valitusta, kun heidän mahtavansa on hävitetty. Kuule nuorten leijonien karjahtelua, kun Jordanin ylpeys on hävitetty.

4Näin sanoi Herra, Jumalani: 5"Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syyllisyyttä, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli. 6Sillä en enää säästä maan asukkaita. Tämä on Herran sana. Katso, annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä pelasta ketään heidän käsistään."

7Kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Otin itselleni kaksi sauvaa. Nimitin toisen "Suloudeksi", toisen nimitin "Yhteydeksi", ja kaitsin lampaita. 8Hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta sieluni kävi kärsimättömäksi lampaille, ja heidänkin sielunsa kääntyi minusta pois. 9Sanoin: "En kaitse teitä enää. Kuolkoon, joka kuolee. Hävitköön, joka häviää, ja jäljellejäävät syökööt toistensa lihaa." 10Otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. 11Sinä päivänä se purkautui, ja lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana. 12Sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta." He punnitsivat palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. 13Herra sanoi minulle: "Heitä se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet." Otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja heitin ne Herran huoneeseen savenvalajalle. 14Sitten katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.

Hullu paimen

15Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet. 16Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: kadonneesta hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssä pysyvää hän ei tue. Mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat. 17Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon."

Copyright information for FinSTLK2017