2 Samuel 22

Luku1Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä, 2Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani; 3Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä. 4Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani. 5Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun. 6Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. 7Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa. 8Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui. 9Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät. 10Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla. 11Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä. 12Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet. 13Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet. 14Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa. 15Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä. 16Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta. 17Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä. 18Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät. 19Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni. 20Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun. 21Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen. 22Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan. 23Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää, 24Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä: 25Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä. 26Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen. 27Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja. 28Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne. 29Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni. 30Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse. 31Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat. 32Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme? 33Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti. 34Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle. 35Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään. 36Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi. 37Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet. 38Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan. 39Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle. 40Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan. 41Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani. 42He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä. 43Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta. 44Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua. 45Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua. 46Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä. 47Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio! 48Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni, 49Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä. 50Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan. 51Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Copyright information for FinBiblia