Job 16

Luku1Sitte vastasi Job ja sanoi: 2Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat. 3Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan? 4Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan. 5Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani. 6Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois. 7Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani. 8Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan. 9Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni. 10He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni. 11Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin. 12Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi. 13Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle: 14Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä. 15Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan. 16Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo. 17Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas. 18Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa. 19Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa. 20Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö, 21Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta. 22Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
Copyright information for FinBiblia