Job 21

Luku1Job vastasi ja sanoi: 2Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne. 3Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte. 4Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman? 5Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen. 6Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle. 7Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa? 8Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä. 9Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä. 10Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät. 11Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät. 12He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla. 13He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. 14Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs. 15Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme? 16Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman. 17Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa. 18Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois. 19Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän. 20Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman. 21Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa. 22Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee? 23Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena. 24Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä. 25Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa. 26Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät. 27Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan. 28Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva? 29Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä? 30Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti. 31Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on? 32Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä. 33Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset. 34Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Copyright information for FinBiblia