Job 29

LukuJob puhui taas sananlaskunsa ja sanoi: Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki, Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa, Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä; Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni; Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat; Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille; Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni, Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle, 10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui. 11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta. 12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut. 13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen. 14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus. 15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka. 16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin. 17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa, 18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan. 19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä. 20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni. 21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni. 22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä. 23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan. 24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa. 25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
Copyright information for FinBiblia