Job 31

LukuMinä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle. Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi? Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän? Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen? Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni. Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni, Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa. Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella, 10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen; 11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä; 12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais. 13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani, 14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa? 15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut. 16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla? 17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt? 18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut. 19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä; 20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin; 21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan; 22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa. 23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää. 24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni? 25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat? 26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli? 27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni? 28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä. 29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä? 30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa. 31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi? 32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. 33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni? 34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? 35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani; 36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun. 37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes. 38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät; 39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi; 40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Copyright information for FinBiblia