Job 31

Luku1Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle. 2Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi? 3Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän? 4Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? 5Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen? 6Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni. 7Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni, 8Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa. 9Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella, 10Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen; 11Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä; 12Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais. 13Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani, 14Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa? 15Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut. 16Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla? 17Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt? 18Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut. 19Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä; 20Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin; 21Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan; 22Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa. 23Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää. 24Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni? 25Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat? 26Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli? 27Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni? 28Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä. 29Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä? 30Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa. 31Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi? 32Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. 33Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni? 34Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? 35Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani; 36Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun. 37Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes. 38Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät; 39Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi; 40Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Copyright information for FinBiblia