Psalms 109

Luku1Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene. 2Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä, 3Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä. 4Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen. 5He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä. 6Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä. 7Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti. 8Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen. 9Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski. 10Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä. 11Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä. 12Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa. 13Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois. 14Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois. 15Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä, 16Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa. 17Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman. 18Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy. 19Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää. 20Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan. 21Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua. 22Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa. 23Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat. 24Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta. 25Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat. 26Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä, 27Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet. 28Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan. 29Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella. 30Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa. 31Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Copyright information for FinBiblia