Psalms 17

Luku1Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde. 2Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta. 3Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko. 4Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä. 5Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi. 6Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni. 7Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat. 8Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla. 9Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät. 10Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi. 11Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan, 12Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy. 13Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista, 14Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa. 15Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
Copyright information for FinBiblia