Psalms 37

Luku1Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä. 2Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho. 3Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella. 4Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa. 5Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee. 6Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän. 7Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee. 8Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet. 9Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan. 10Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa. 11Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa. 12Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä. 13Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. 14Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä. 15Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän. 16Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat. 17Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat. 18Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti. 19Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman. 20Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman. 21Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas. 22Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän. 23Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle. 24Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä. 25Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää. 26Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu. 27Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti. 28Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän. 29Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti. 30Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta. 31Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty. 32Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa; 33Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan. 34Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän. 35Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu. 36Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty. 37Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät; 38Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän. 39Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla. 40Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
Copyright information for FinBiblia