Psalms 7

LukuDavidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua; Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa. Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni; Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat; Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela! Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden, Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös, Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen. Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut. 10  Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa. 11  Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa. 12  Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa, 13  Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan. 14  Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen. 15  Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt. 16  Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman. 17  Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
Copyright information for FinBiblia