Psalms 77

Luku1Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua. 2Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa. 3Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela! 4Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua. 5Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia: 6Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii: 7Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane? 8Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun? 9Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela! 10Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa. 11Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs, 12Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas. 13Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala? 14Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa. 15Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela! 16Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat, 17Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan. 18Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä. 19Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut. 20Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
Copyright information for FinBiblia