Bel

Bel 0

BABELIN BELISTÄ

Daniel toimittaa, että Babylonialaisten epäjumala Bel ja sen papit hävitetään. Astyageen kuoleman jälkeen sai Kyrus Persiasta valtakunnan. 1 Ja Daniel oli alati kuninkaan tykönä ja pidettiin kunniallisempana kuin kaikki kuninkaan ystävät. 2 Ja Babelissa oli epäjumala, joka kutsuttiin Beliksi: sille piti uhrattaman joka päivä kaksitoista kymmentä mittaa (a) nisuja ja neljäkymmentä lammasta. ja kolme aamia viinaa. ^{▼▼Gr. Artabä. Persialaisten jyvämitta.} 3 Ja kuningas palveli itse sitä epäjumalaa, ja meni joka päivä sitä kumartamaan; vaan Daniel palveli Jumalaansa. 4 Ja kuningas sanoi hänelle: miksi et sinä myös Beliä rukoile? Mutta hän sanoi: en minä palvele epäjumalia. jotka käsillä tehdyt ovat, vaan elävää Jumalaa, joka taivaan ja maan on tehnyt, ja on kaikkein elävien Herra. 5 Niin kuningas sanoi hänelle: etkö Beliä pidit elävänä jumalana? etkös näe, kuinka paljon hän joka päivä syö ja juo? 6 Mutta Daniel naurahti, ja sanoi: herra kuningas, älä anna itsiäs vietellä; sillä ei Bel ole sisältä muu kuin savi ja ulkoa vaski, ja ei se ole koskaan syönyt. 7 Niin kuningas vihastui, ja antoi kutsua kaikki hänen pappinsa ja sanoi heille: jollette minulle sano, kuka tämän uhrin syö, niin teidän pitää kuoleman. 8 Mutta jos te taidatte näyttää Belin sen syövän, niin pitää Danielin kuoleman; sillä hän on Beliä pilkannut. Ja Daniel sanoi: jopa, herra kuningas, tapahtukoon niin. kuin sinä puhunut olet. 9 Mutta Belin pappia oli seitsemänkymmentä, ilman vaimoja ja lapsia. Ja kuningas meni Danielin kanssa Belin templiin. 10 Niin hänen pappinsa sanoivat: katso, me tahdomme mennä ulos, ja sinun, herra kuningas, pitää itse sinne ruan paneman ja juoman, ja oven perääs paneman kiinni, ja omalla sormuksellas lukitseman. 11 Ja kuin sinä aamulla varhain jälleen tulet ja löydät, ettei Bel niitä kaikkia ole kuluttanut, niin me mielellämme kuolemme, eli Daniel pitää tapettaman, joka senkaltaista meidän päällemme on valhetellut. 12 Mutta he luottivat siihen, että he olivat tehneet salaisen tien pöydän alle, jonka kautta he alati sisälle menivät ja kuluttivat, mitä siellä oli. 13 Kuin papit ulkona olivat, antoi kuningas Belin eteen ruan panna. Mutta Daniel käski palveliansa tuhkaa tuoda, ja antoi sitä priiskottaa koko kirkon ympäri kuninkaan nähden. Sitte he menivät pois, ja sulkivat oven, ja lukitsivat kuninkaan sormuksella, ja menivät matkaansa. 14 Mutta papit menivät yöllä sisälle tapansa jälkeen vaimoinensa ja lapsinensa, söivät ja joivat kaikki, mitä siellä oli. 15 Aamulla varhain oli kuningas ylhäällä, ja Daniel hänen kanssansa. 16 Ja kuningas sanoi Danielille: onko sinetti rikkomatta? Mutta hän vastasi: on, herra kuningas. 17 Ja niin pian kuin ovi avattiin, katsoi kuningas pöydälle ja huusi suurella äänellä: Bel, sinä olet suuri jumala, eikä sinussa ole petosta! 18 Vaan Daniel nauroi, ja piteli kuningasta, ettei hän sisälle menisi, ja sanoi: katso permannolle ja ymmärrä, kenenkä jäljet nämät ovat? 19 Kuningas sanoi: minä näen kyllä miesten, vaimoin ja lasten jäljet. 20 Niin kuningas vihastui ja antoi papit ottaa kiinni, vaimoinensa ja lapsinensa: ja heidän täytyi osoittaa hänelle sen salaisen tien, jonka kautta he olivat käyneet ulos ja sisälle ja syöneet, mitä pöydällä oli. 21 Ja kuningas antoi tappaa heidät, ja antoi Belin Danielin haltuun, joka hävitti sen ja hänen templinsä.

BABELIN LOHIKÄÄRMEESTÄ

Daniel saa luvan surmata lohikärmeen, jota Babylonialaiset palvelivat. 22 Siellä oli myös suuri lohikärme, jota he Babelissa palvelivat. 23 Ja kuningas sanoi Danielille: kuinka, tahdotko myös hänestä sanoa, ettei hänkään ole muu kuin vaskinen epäjumala? Katso, hän elää; sillä hän syö ja juo; sentähden et sinä taida sanoa, ettei hän ole elävä jumala, palvele siis häntä. 24 Mutta Daniel vastasi: minä palvelen Herraa minun Jumalaani; sillä hän on elävä Jumala. 25 Vaan sinä, herra kuningas, salli, niin minä tämän lohikärmeen surmaan ilman yhtäkään miekkaa eli korentoa. 26 Ja kuningas sanoi: se olkoon sinulle luvallinen. Niin Daniel otti tervaa, rasvaa ja karvoja, ja keitti ne sekaisin, ja teki siitä kyrsäisiä, ja heitti lohikärmeen suuhun, ja lohikärme pakahtui kahtia. Ja Danie1 sanoi: katso, nämät ovat teidän jumalanne. 27 Kuin Babylonialaiset sen kuulivat, ottivat he sen sangen pahaksi, ja nostivat kapinan kuningasta vastaan, ja sanoivat: meidän kuninkaamme on Juudalaiseksi tullut; sillä hän on Belin kukistanut, lohikärmeen tappanut ja papit surmannut. 28 Ja he astuivat kuninkaan eteen, ja sanoivat: anna meille tänne Daniel; mutta jollet anna, niin me sinun ja koko sinun huonees tapamme. 29 Kuin kuningas näki, että he väkivallalla hänen päällensä tunkivat, täytyi hänen antaa heille Danielin. 30 Ja he heittivät hänen jalopeurain eteen luolaan, jossa hän oli kuusi päivää. 31 Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, joille joka päivä annettiin kaksi ihmistä (a) ja kaksi lammasta; mutta ei heille annettu niinä päivinä mitään, että he olisivat Danielin syöneet. (a) Gr. ruumista. 32 Mutta Juudeassa oli propheta Habakuk, joka oli keittänyt lientä ja leikannut leipää syvään lstiaan, ja meni niiden kanssa kedolle, viedäksensä eloväelle. 33 Ja Herran enkeli sanoi Habakukille: sinun pitää sen ruan, jotas kannat, viemän Danielille Jabeliin, jalopeurain luolaan. 34 Ja Habakuk vastasi: Herra, en minä ole Babelin kaupunkia lähnyt, enkä tiedä, kussa luola on. 35 Silloin tarttui enkeli hänen kiireesensä, ja vei hänen niinkuin väkevä tuuli Babelia päin luolan tykö. 36 Ja Habakuk huusi ja sanoi: Daniel, Daniel, ota tämä ruoka, jonka Jumala on sinulle lähettänyt. 37 Ja Daniel sanoi: Herra Jumala, sinä muistat kuitenkin vielä minua, ja et hylkää niitä, jotka sinua rukoilevat ja sinua rakastavat. 38 Ja hän nousi ja söi. Vaan Herran enkeli vei Habakukin sillä hetkellä entiseen paikkaansa. 39 Ja kuningas tuli seitsemäntenä päivänä Danielia valittamaan. Ja kuin hän haudalle tuli, ja katsoi sisälle, katso, niin Daniel istui jalopeurain seassa. 40 Ja kuningas huusi suuresti ja sanoi: oi Herra, sinä Danielin Jumala, sinä olet suuri Jumala, ja ei ole yhtään muuta jumalaa paitsi sinua. 41 Ja hän antoi ottaa hänen ylös luolasta. Mutta ne muut, jotka hänen kuolemaan saattaa tahtoivat, antoi hän luolaan heittää, jotka kohta hänen silmäinsä edessä jalopeuroilta nieltiin.