‏ Esther (Greek) 16

Ja kuin hän niin parhaallansa puhui, pyörtyi hän taas voimattomuudesta, ja lankesi maahan.

1Mutta kuningas hämmästyi palvelioinensa, ja lohduttivat häntä.

Artakserkses, suuri kuningas Indiasta Etiopiaan asti, tervehtii niitä sataa seitsemääkolmattakymmentä päämiestä, ynnä alamaisten kanssa! 2Me ymmärrämme, että moni on päämiesten ystävyydestä ja kunniasta, joka heille tapahtuu, ylpiäksi ja ilkiäksi tullut, 3Niin ettei he ainoastaan sorra alamaisia, vaan aikovat myös itse herrat, joilta he ylennetyt ovat, jalkainsa alle polkea, 4Ja ei tee ainoasti luonnollista kohtuullisuutta vastaan, kiittämättömyyden kautta; vaan ovat ylpeydellä soaistut, niin ettei he luule Jumalan (joka hurskaita holhoo) senkaltaista petosta rankaisevan. 5He pettävät myös hyvät ruhtinaat, viatointa verta vuodattaissansa, 6Ja ne, jotka heitä uskollisesti ja toimellisesti palvelevat, saattavat he kaikkinaiseen onnettomuuteen. 7Joka löydetään ei ainoasti vanhoista historioista, mutta myös vielä joka päivä nähdään, kuinka paljon senkaltaiset neuvonantajat pahuutta matkaan saattavat. 8Että meidän siis pitää ottaman vaarin, että rauha tästedes pysyis valtakunnassa, 9Täytyy meidän, asian tilan jälkeen, toisinansa käskyt muuttaa, koska me toisin löydämme, kuin me olemme ennen neuvotut, ja ei äkisti mitään päättää. 10Että nyt Haman, Hamadatin poika, Makedoniasta, ei Persian verestä eikä meidän hyvästä luonnostamme ole, vaan meidän tykönämme on muukalainen; 11Jolle me (niinkuin myös joka maakunnallekin) kaikkea armoa näyttäneet ja hänen niin korottaneet olemme, että me kutsuimme hänen meidän isäksemme, ja jokaiselta, niinkuin lähimmäinen kuninkaasta, kunnioitettiin: 12On niin ylpiäksi tullut, että hän on aikonut saattaa meitä pois valtakunnastamme ja hengeltämme. 13Sillä hän on Mardokain (joka uskollisuutensa ja hyvän työnsä kautta meidän henkemme on pelastanut) ja viattoman puolisomme Esterin ja kaiken hänen kansansa päälle väärin ja petollisesti kantanut, että he kaikki surmattaisiin. 14Ja niin, kuin ne olisivat poissa, jotka meitä varjelevat, on hän aikonut surmata meitä, ja Persian valtakunnan Makedonialaisille saattaa. 15Mutta me ymmärrämme, että Juudalaiset, jotka se ilkiä ajellus tahtoi kuolettaa, ovat viattomat, joilla hyvä laki on, 16Ja sen korkeimman, suurimman ja ijankaikkisen Jumalan lapset ovat, joka meidän isillemme ja meille tämän valtakunnan antanut on, ja vieläkin pitää ylös. 17Sentähden ei teidän pidä totteleman sitä kirjaa, jonka Haman matkaan saanut on. 18Sillä sen työn tähden on hän kaiken sukunsa kanssa Susanin portin eteen hirtetty, ja Jumala on hänelle kohta maksanut, niinkuin hän ansainnutkin oli. 19Vaan tämän käskyn, jonka me nyt teille lähetämme, pitää teidän joka kaupungissa ilmoittaman, että Juudalaiset lakinsa vapaana pitäisivät. 20Ja jos joku tahtoo heille väkivaltaa tehdä kolmantenatoistakymmenentenä päivänä, toisella kuukaudella toistakymmentä, joka on Adar, niin teidän pitää varjeleman heitä, että he niille kostaisivat. 21Sillä sen päivän on kaikkivaltias Jumala heille iloksi tehnyt, jona valittu kansa hukkuman piti. 22Sentähden pitää myös teidän, muiden juhlain kanssa, tämän kaikella ilolla juhlana pitämän, 23Että meille menestyis ja kaikille, jotka Persialaisille uskolliset ovat, ja niin olis opiksi, kuinka petos rangaistaan. 24Mutta kuka maakunta eli kaupunki tätä käskyä ei pidä, hän pitää miekalla ja tulella hävitettämän, niin ettei siinä ihminen eikä eläin eli lintukaan enää asua taida. Tämä kappale luettakoon alussa eli lopussa; sillä uni on nähty ennenkuin nämät tapahtuivat, ja selitys sitte.