‏ Sirach 34

Unien turhuus; jumalisten otollisuus ja jumalattomain hylkäys.

1Tyhmät ihmiset pitävät itsensä hullulla toivolla, ja hullut luottavat hourauksiin. 2Joka unia tottelee, se rupee varjoon, ja tuulta takaa ajaa. 3Ei unet ole muuta kuin kuvat ilman olentoa. 4Se joka saastainen on, kuinka se taitaa puhdas olla? ja se mikä petos on, kuinka taitaa se tosi olla? 5Oma arvo, ja selitys, ja unet ei ole mitään, ja ne saattavat kuitenkin raskaat ajatukset, 6Ja jos ei se tule Korkeimman ilmoituksesta, niin älä siitä pidä mitään. 7Sillä unet ovat monta pettäneet, ja ne häpiään tulleet, jotka niihin ovat luottaneet. 8Ei siihen tarvita valhetta, että ihmisen pitää Jumalan käskyt pitämän, ja Jumalan sanassa on kyllä, kuin ihminen oikein opettaa tahtoo. 9Hyvin harjoitettu mies ymmärtää paljon, ja hyvin koeteltu taitaa puhua viisaudesta. 10Mutta joka ei ole mitään harjoitettu, se vähän ymmärtää, 11Ja erhettyväiset henget saattavat paljon pahaa. 12Kuin minä vielä eksyksissä olin, taisin minä myös paljon oppia, ja olin niin oppinut, etten minä taitanut kaikkia sanoa, 13'Ja tulin sentähden kuoleman vaaraan, siihenasti kuin minä siitä vapahdettiin. 14Nyt minä näen, että jumalisilla on oikia henki; 15Sillä heidän toivonsa on hänen tykönsä, joka auttaa taitaa. 16Joka Herraa pelkää, ei hänen tarvitse hämmästyä eli vapista; sillä hän on hänen toivonsa. 17Autuas on, joka Herraa pelkää.: mihinkä hän uskaltaa? ja mikä on hänen lohdutuksensa? 18Herran silmät katsovat niiden päälle, jotka häntä rakastavat. 19Hän on voimallinen turva, suuri väkevyys, varjo palavuutta vastaan, peite kuumaa puolipäivää vastaan, varjelus kompastusta vastaan, apu lankeemista vastaan; 20Joka sydämen ilmoittaa, kasvot ihastuttaa, antaa myös terveyden, elämän ja siunauksen. 21Joka väärin saatua kalua uhraa, sen uhri on pilkka, 22Ja senkaltainen jumalattomain häväistys ei millään muotoa kelpaa Jumalalle. 23Jumalattomain lahjat ei kelpaa ensinkään Korkeimmalle, ja synnit ei tule sovitetuksi uhrien paljoudella. 24Joka uhraa köyhän tavarasta, hän tekee niinkuin se, joka pojan teurastaa isän silmäin nähden. 25Ei köyhällä ole mitään muuta kuin vähäinen leipä; joka sen ottaa häneltä pois, se on murhaaja. 26Joka toiselta ottaa pois hänen elatuksensa, se tappaa lähimmäisensä. 27Joka ei anna työntekiälle hänen palkkaansa, se on veren vuodattaja. 28Kuin joku rakentaa ja jälleen rikkoo maahan: mitä hänen siitä muuta on kuin työtä? 29Kuin joku rukoilee ja jälleen kiroilee: kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa? 30Joka itsensä pesee, koska hän kuolleesen sattunut on, ja rupee siihen jälleen: mitä hänen pesonsa auttaa häntä? 31Juuri niin on se ihminen, joka synteinsä tähden paastoo, ja aina jälleen syntiä tekee; kenen pitäis hänen rukouksensa kuuleman, ja mitä hänen paastonsa häntä auttaa?
Copyright information for FinBiblia