‏ Tobit 1

Vanhan Tobian suku, jumalisuus, rakkaus ja risti. 1Oli yksi mies, nimeltä Tobia, Naphtalin suvusta, yhdestä ylimmäisen Galilean kaupungista, ylempänä Asseria, tien vieressä vasemmalla kädellä merta kohden. 2Se myös vangiksi vietiin Salmanasserin, Assyrian kuninkaan aikana. Ja vaikka hän niin muukalaisten seassa vankina oli, ei hän kuitenkaan Jumalan sanasta luopunut. 3Ja kaikki mitä hänellä oli, jakoi hän veljillensä ja tuttavillensa, jotka hänen kanssansa vankina olivat. 4Ja ehkä hän nuorin mies oli Naphtalin suvusta, ei kuitenkaan hän itsiänsä lapsellisesti käyttänyt. 5Ja kuin muutoin jokainen palveli kultaisia vasikoita, jotka Jerobeam, Israelin kuningas, oli tehdä antanut, vältti hän sitä kauhistusta, 6Ja piti itsensä templiin ja Jerusalemin jumalanpalvelukseen, ja palveli siellä Herraa, ja rukoili Israelin Jumalaa, antoi myös esikoisensa ja kymmenyksensä aivan uskollisesti, 7Niin että hän aina kolmantena vuotena muukalaisille, leskille ja orvoille heidän kymmenyksensä antoi. 8Ne hän piti nuoruudestansa, Herran lain jälkeen. 9Kuin hän nyt mieheksi kasvanut oli, otti hän vaimon Naphtalin suvusta, Hannan nimeltä, ja siitti pojan, jonka hän myös Tobiaksi nimitti, 10Ja opetti hänen nuoruudesta Jumalan sanassa, Jumalaa pelkäämään ja syntiä välttämään. 11Ja kuin hän kaiken sukunsa, vaimonsa ja poikansa kanssa vietiin pois vankein seassa, Niniven kaupunkiin, 12Ja jokainen söi pakanain uhrista ja ruasta, vältti hän sitä ja ei saastuttanut itsiänsä senkaltaisella rualla. 13Ja että hän koko sydämestänsä Herraa pelkäsi, antoi Jumala hänelle armon Salmanasserin, Assyrian kuninkaan edessä, 14Että hän antoi hänelle luvan käydäksensä, kuhunka hän tahtoi, ja toimittaa, mitä hänellä tekemistä oli. 15Niin hän meni kaikkein tykö, jotka vankina olivat, ja lohdutti heitä Jumalan sanalla, 16Ja tuli Median kaupunkiin Ragekseen, ja hänen myötänsä oli kymmenen leiviskää hopiaa, jotka kuningas hänelle antanut oli. 17Ja kuin hän muiden Israelilaisten seassa näki yhden suvustansa, nimeltä Gabelin, joka sangen köyhä oli, antoi hän hänelle sen rahan, ja otti kirjoituksen häneltä 18Sitoo pitkän ajan perästä, Salmanasserin kuoleman jälkeen, kuin hänen poikansa Sennaherib hänen jälkeensä hallitsi, joka Israelin lasten vihamies oli, 19Kävi Tobia joka päivä kaikkein Israelilaisten tykönä, ja lohdutti heitä, ja jakoi itsekullekin hyvyydestänsä voimansa jälkeen. 20Isoovaisia hän ruokki, alastomia hän vaatetti, tapetuita ja kuolleita hän hautasi. 21Mutta kuningas Sennaherib oli paennut Juudeasta, kuin Jumala hänen lyönyt oli, hänen pilkkaamisensa tähden. Kun hän nyt palasi, oli hän kiukuissansa ja antoi tappaa paljo Israelin lapsia; niiden ruumiit toimitti Tobia hautaan. 22Mutta koska kuningas sen tietää sai, käski hän hänen tapettaa, ja otti häneltä kaiken hänen tavaransa. Vaan Tobia pakeni vaimonsa ja poikansa kanssa, ja piti itsensä salaa hyväin ystäväinsä tykönä. Vaan viiden päivän perästä viidettäkymmentä tapettiin kuningas omilta pojiltansa. Ja Tobia tuli jälleen kotiansa, ja kaikki hänen tavaransa annettiin hänelle jälleen.