‏ Wisdom of Solomon 12

Jumalan pitkämielisyyden ja myös ankaruuden julistus, kääntymisen kehoitukseksi. 1Ja sinun katoomatoin henkes on kaikissa. 2Sentähden sinä vitkaan rankaiset heitä, jotka lankeevat, ja neuvot heitä kurituksella, missä he syntiä tekevät, että he pahuudesta pelastettaisiin, ja uskoisivat sinun päälles, Herra. 3Sillä koska sinä olit vihainen sinun pyhän maas entisille asuville, 4Että he kauheita töitä tekivät noitumisella, 5Tahdoit sinä meidän isäimme käsillä hävittää jumalattomat uhrin kantajat, ja jotka lapsensa haluttomasti tappoivat, 6Jotka söivät ihmisen lihaa ja joivat hirmuisesti verta, jolla he luulivat sinulle tekevänsä palveluksen; ja ne, jotka vanhemmat olivat, tappoivat ne sielut, joilla ei yhtään apua ollut, 7Että se maa, joka sinun edessäs kaikkein seassa jaloin oli, tulis Jumalan lasten mahdolliseksi asuinsiaksi. 8Kuitenkin säästit sinä heitä niinkuin ihmisiä, ja lähetit sinun sotajoukkos edelläjuoksiat hörhöläiset, että niiden piti heitä vähittäin hävittämän. 9Ei tosin ollut sinulle mahdotoin antaa jumalattomia vanhurskasten alle sodassa, eli hukuttaa heitä hirmuisten petoin kautta, taikka kovalla sanalla kaikkia tyynni hukuttaa; 10Mutta sinä tuomitsit heitä vitkaan, ja annoit heille siaa parannukseen, vaikka sinä tiesit heidät pahansisuisiksi, ja heidän pahuutensa luonnolliseksi, ettei heidän ikänä pitänyt toista mieltä saaman; 11Sillä he olivat kirottu siemen alusta. Niin et sinä myös peljännyt ketään, annoit anteeksi heidän rikoksensa. 12Sillä kuka sanoo sinulle: mitäs teet? eli kuka seisoo sinun tuomiotas vastaan? eli kuka nuhtelee sinua hukkuneiden pakanain tähden, jotka sinä luonut olet? eli kuka asettaa itsensä kostajaksi sinua vastaan jumalattomain ihmisten tähden? 13Sillä paitsi sinua ei ole yhtään jumalaa, joka murheen pidät kaikista ; osoittaakses, ettet tuomitse väärin. 14Sillä ei kuninkaat eikä tylyt taida astua sinua vastaan, koska sinä rankaiset. 15Ettäs vanhurskas olet, niin sinä hallitset myös kaikki oikein, ja tiedät, ettei se sinun majesteetilles sovi, ettäs jonkun tuomitset, jota ei rangaistaman pidä. 16Sillä sinun väkevyytes on oikeuden alku, ja ettäs kaikkia hallitset, niin sinä säästät myös kaikkia. 17Sillä sinä olet osoittanut väkevyytes heissä, jotka ei uskoneet, ettäs niin kaiketi voimallinen olit, ja osoitit itses niissä, jotka ylpiät olivat. 18Mutta sinä väkevä hallitsia tuomitset hiljaisuudessa, ja hallitset meitä paljolla kärsivällisyydellä; sillä sinä voit tehdä, mitäs tahdot. 19Mutta sinä opetat kansaas senkaltaisIlla töillä, että vanhurskaana ja hyvänä oltaman pitäis; ja sinä annat sinun lapses tietää, .että he olisivat hyvässä toivossa, ettäs otat parannuksen syntien edestä. 20Sillä jos sinä lastes viholliset ja ne, jotka kuolemaan vikapäät olivat, senkaltaisella säästämisellä ja kärsivällisyydellä rankaisit, ja annoit heille aikaa ja tilaa itsensä parantaa: 21Kuinka paljoa enempi sinä olet pitkämielinen, koskas tuomitset lapsias, joiden isäin kanssa sinä valan ja liiton monesta hyvästä lupauksesta tehnyt olet. 22Sen tähden, niin usiasti kuin sinä meidän vihollisiamme vaivaat, teet sinä sen meille kuritukseksi, että me ottaisimme visusti vaarin sinun hyvyydestäs: jos me tuomitut olisimme, että me kuitenkin turvaisimme sinun laupiutees. 23Sentähden sinä rankaisit jumalattomat omilla kauhistuksillansa, jotka järjetöintä elämää pitivät. 24Sillä he olivat niin peräti syvälle tulleet erhetykseen, että he myös pitivät ne pedot, joita heidän vihollisensa katsoivat ylön, jumalinansa, petetyt niinkuin taitamattomat lapset. 25Sen tähden olet sinä myös lähettänyt heidän sekaansa häpiällisen rangaistuksen, niinkuin järjettömille lapsille. 26Ja koska ei he senkaltaista häpiällistä rangaistusta totelleet, tulivat he Jumalan ankaran rangaistuksen alle. 27Sillä he vaivattiin niiltä, jotka he jumalinansa pitivät, joka heille oli suureksi ylönkatseeksi, koska he näkivät hänen, jota ei he ennen tuta tahtoneet, ja oikiaksi Jumalaksi tunnustivat; sentähden tuli kadotus viimein heidän päällensä.